Ikisinkku tietenkin. :) Neljän vuoden sinkkuuden jälkeen tämä laskeutuminen parisuhteeseen täytyy aloittaa pikkuhiljaa pienissä erissä. Koska tämä luonnollisesti herättää lukuisia kysymyksiä, niin vastaan niihin, joita itse saattaisin pohdiskella vastaavassa tilanteessa.

Miksi?

Dannyssä ei ole mitään vikaa, suhteessa ei ollut mitään vikaa. Ajankohdassa oli. Vuosisadan stressaavin opiskelukevät (josta EHKÄ olen valittanut aika usein) plus tähän tuli myös muutama muu stressiä aiheuttava tekijä, niin minulla ei yksinkertaisesti riitä aika, energia, eikä ajatukset parisuhteelle. Minusta on väärin sitoa itseeni ihmistä silloin, kun minulla ei ole resursseja panostaa häneen oikeastaan ollenkaan. Lisäksi tätä päätöstä edesauttoi se, että asumme ihan eri paikkakunnilla ja vaikka muuten olen erittäin kaukosuhdeystävällinen ihminen, niin nyt se ei oikein sovi kuvioihin.

Miltä tuntuu?

Pahaltahan se toki tuntuu, mutta päätös oli oikea, enkä sitä kadu. Lisäksi söin juuri kokonaisen suklaalevyn, eli mieliala pompsahti huimasti ylöspäin :)

Miten jatkossa?

Saa nähdä. Emme sulje pois sitä vaihtoehtoa, että jahka tilanne tasaantuu niin ehkä törmäämme toisiimme hämyisenä kesäyönä ja jatkamme siitä mihin nyt jäämme. Mutta emme kuitenaan päätyneet mihinkään taukoon, vaan olemme ihan eronneet, eli hän on täysin vapaa etsimään vähemmän stressaantunutta seuraa itselleen. :)

Oletteko kavereita?

Jeps. Tähän kun ei nyt liity mitään suhteeseen tai toisiimme liittyvää draamaa ja emme vieläkään ole kertaakaan kunnolla riidelleet niin mitäpä sitä välejä täysin poikki pistämään. :D

Kaduttaako suhteeseen syöksyminen?

Ei tietenkään. En mitenkään voinut tammikuussa tajuta, kuinka raskas tästä keväästä tulee ja paljon mukavia asioita olisi jäänyt kokematta, jos en olisi heittäytynyt hetkeen ja katsonut mitä se tuo tullessaan.  :)

Mitä opit?

Että tulevaisuutta on turha pähkäillä ja täytyy elää hetkessä. Lisäksi nyt tiedän, että maailmassa on olemassa mukavia, ystävällisiä ja kilttejä miehiä, jotka sopivat minulle. Ja että maailmassa ylipäätänsä on sellaisia olemassa. :)

Mikä on FB-siviilisäätysi?

Tällä hetkellä ei mikään. En koe olevani vielä valmis sinkkuuntumaan, sillä miellän sinkkuuteen vapaudentunnetta ja kaikkea muuta positiivista, mitä en tällä hetkellä tunne. Olen siis siviilisääty-tyhjiössä ja ilmineeraan jahka löydän jälleen sinkkuasenteeni.

Miten käy sinkkuelämäbloggarien kuningatar -tittelille?

En lähde syöksemään Womppista palliltaan alas, vaan tyydyn olemaan prinsessa. :) Hän on sitä paitsi ollut sinkku noin vuoden ja minä vasta kaksi tuntia, joten olen aika n00b tässä asiassa ;D

 

Mut hei. 57 päivää. Rispektiä, eiksje?