Aamulla heräsin siinä ennen yhdeksää ja pukeuduin käytännöllisesti päivän meininkejä ajatellen.  Kuvasta voi päätellä, että naamani EI  ollut vielä kuvauskunnossa ja hiukseni edustivat sarjaa "räjähtänyt harakan pesä"

Parin munaleivän voimin sitten tallustin Leppiskalle ja hyppäsin rattiin. Edessä 150km ajomatka Rovaniemelle! Miten ihanata. "Rakastan" autolla ajamista ihan hirveästi ja olen aina ihan "innoissani" kun pääsen ajamaan pitkiä matkoja. Ja silti ajan niitä usein. Shit happens.


Kohti Sodankylää! Täällä on kevät jo huomattavan pitkällä. Puutkin ovat muuttuneet jo valkoisista rusehtavan harmahtaviksi.
 


Minun piti ottaa upea kuva Sodankylän raitista, mutta jossain vaiheessa tajusin, että liikenneympyrässä ajaminen ja samaan aikaan valokuvaaminen ei ole fiksua. Joten kuvauksen kohteeksi päätyi yksinäinen bussipysäkki.

Tässä olen jo melkein Napapiirin pahemmalla puolella. Loppumatka sujui leppoisasti tuollaisen kivan rekan perässä, joka syyti kilotolkulla rapaa päin Leppiskan naamaa. Hmphm.

Kämpillä ja kasa postia. Tästä tulikin mieleeni, että  taitaisi olla jo aika vaihtaa nuo joulunpunaiset tabletit sinisiin ja laittaa tuo neule vaatekaappiin. Mutta mitä sitä turhia ressaamaan.

En ehtinyt käydä kämpillä kuin pyörähtämässä ja sitten piti jatkaa matkaa. Mukavasti tuo leukafinni korostaa hiirenvittuani.
Onkohan meikällä joku angstipäivä, kun kaikki kuvatekstit ovat näin negatiivissävytteisiä? :D

Ennen sairaalaan menoa kävin palauttamassa "Minä ja muut sosiaalisessa verkossa"-kirjan Lapin yliopiston kirjastoon. Muutamassa muussa yliopistossa vieraillessani olen entistä vakuuttuneempi siitä, että meidän pieni ja kodikas lipasto on kaikkein parhain <3 Mitä sitä ottomaateilla ja tekniikkakaupoilla kun on ihkaoikea VIHERKASVI käytävällä luomassa viidakkotunnelmaa.


Sitten hurruuttelinkin Lapin keskussairaalaan. Sisätiloissa en kehdannut napsia kuvia, vaikka "MAGNEETTIKUVAUS"-ovesta olisikin hienon saanut. Olisi muut odottelijat saattaneet katsella hieman pitkään. Lisäksi olisin halunnut kuvan minusta, kun olin ranteestani sidottu sänkyyn pinkeissä sairaalapöksyissä ja sinisissä XXXXL-koon sairaalapaidassa. :D
Kävin siis magneettikuvauttamassa vammaranteeni. Toivottavasti siinä nyt jotain vikaa näkyisi, eikä vastaus olisi
"No, sulla nyt vaan on tuommonen ranne. Live with it"
Nukahdin btw siinä laitteessa, mikä on aika suuri saavutus, sillä se pitää ihan hirveää meteliä. Alussa meinasi pientä ahdistusta pukata kun putki oli ahdas ja ääni kamala, mutta sitten hetken päästä jo havahduin siihen, että kuorsasin. Vietin 45 minuuttia kyynärvarsi yliojentuneessa asennossa ja voin sanoa, että sairaalasta pois ajaminen oli suht. tuskallista.

Kävin hakemassa itselleni Kana teriyaki-subin ja söin sen riemulla n. viidessä minuutissa. Kyllä, olen hyeena.

Ja kattelin samalla tallentavaan digiboksiini tallennettuja ohjelmia. Nyt näkyvissä varsin mielenkiintoinen "Syömishäiriöinen perhe"-dokumentti. En myönnä, että tätä ennen katsoin kaksi jaksoa Teen Mom -tositeeveetä ja yhden jakson 16 and Pregnant -sarjaa. Köhköh.

Ja autoonhan se oli taas pakko hypätä. Nyt 150km matkaa ajattavana Sodankylän takametsiin.


Sitä ennen vaan piti käydä Prismassa tankkaamassa ja ostamassa jotain terveellistä matkaevästä. Esim. suklaapatukan.
 

Vruummm...
Tässä vaiheessa aloin miettiä, että olisikohan sitten kannattanut tehdä tämä "Minun päiväni"-postaus sellaisesta päivästä, joka koostuu muustakin kuin pelkästä ajelusta? :D

Yritin ottaa kuvaa takaikkunasta näkyvästä hienosta aurinkoilmiöstä, mutta blondina... epäonnistuin.


Sodankylä vain muutaman kilometrin päässä. Se on muuten hieno tunne se, kun Pyssykylä lähestyy <3

Sodankylä ohitettu ja matka kohti metsää jatkuu. Alko tulla nälkä.

Kone <3 En koko päivänä päässyt nettiin ja nyt sitten istuinkin siellä koko illan. Mikä tentti? Mikä toinen tentti? Mikä kolmas tentti? Ai mikä prosemma? Kandi? Koskaan en oo kuullu.


Telkkarista piti katsoa vielä muodin huipulle. Ja miettiä, että koskahan ostan kehykset tuolle palapelille :D

Ja sitten kello alkoi olla jo lähempänä yhtätoista ja oli aika miettiä sängyn raivaamista nukkumaanmenoa varten. Hankalampi homma, kun hänen Kuninkaalinen Mahtavuutensa oli varannut peiton ja hänen Kuninkaallinen Ylivoimaisuutensa patjan.

ZZZZZ.