Koska pystyisin kuittamaan postaushaaste-"Päivä 9 – Uskoni " sanomalla, että olen niitä ihmisiä, joiden mielestä kaikki on mahdollista. Jumala joko on tai ei, yksisarviset joka ovat tai eivät ole. Oikeastaan uskon kaikkeen, mutta hyväksyn senkin, jos on vain tämä maailma, minkä näemme ja kaikki muu on vain mielikuvitusta.
Ainoa, mihin haluan uskoa tiiviisti, on sielunvaellus. Ikuinen paratiisi vaan kuulostaa niin tylsältä.

Mutta koska omituinen alkoholin käyttöni herättää paljon kysymyksiä niin offline- kuin online-maailmassakin, niin kirjoitan sitten siitä.

Minkä kysymyksen absolusti kuulee joka helevetin perjantai?
"Miksi et juo?"
Vastaus siihen on yksinkertainen.
"Olen entinen alkoholisti, joka kolmannella kuulla raskaana ja antiobiootti-kuurilla. Lisäksi olen ottanut lestadioilaisuuden osakseni ja ajattelin ajaa täältä autolla kotiin."
Toisaalta uusin suosikkivastaukseni on:
"Olen pahasti häiriintynyt"

Jostain syystä tuo jälkimmäinen vastaus saa enemmän hyväksyviä katseita osakseen kuin ensimmäinen. Jos taas vastaan rehellisesti, että "En itseasiassa tiedä", niin se ei riitä vastaukseksi. Se ei vaan kelpaa! Kuinka moni alkoholia käyttävistä ihmisistä tietää, miksi juo?

Koska se on hyvää.
No, minusta se on pahaa.

Koska kaikki muutkin juovat.
Minä olenkin vastarannan kiiski ja kutemaan menevä lohi.

Koska olen aina juonut.
Ja minä en ole koskaan juonut.

Koska silloin osaan rentoutua.
Minäpä osaan meditoida.

Koska pääsen juhlafiilikseen.
Minulle siihen riittää Mohombi.

Koska haluan pitää hauskaa.
Niin minäkin. En vaan henkilökohtaisesti tajua, mitä se alkoholi siinä auttaa.

Ehkä näitä kyselijöitä enemmän minua ärsyttävät tuttuni, jotka selittävät asian puolestani. Heidän mielestään ainoa ja luonnollisin syyni alkoholittomuuteen on isäni alkoholismi. Arvostaisin todella sitä, että niin henkilökohtaisesta ja yksityisestä asiasta ei huudella ympäri pitäjää selkäni takana jo ihan vain siksi, että SE EI OLE SE SYY ja lisäksi sen vuoksi saan osakseni usein sääliviä katseita ja voivottelua ja ihmiset ajattelevat minun olevan pahasti traumatisoitunut.

Ok, totta kai se on tehnyt sen, että lähtökohtaisesti olen aina suhtautunut alkoholiin negatiivisemmin kuin "tavalliset" ihmiset. Kuitenkin Suomi on täynnä alkoholistien lapsia ja sukulaisia, jotka itsekin käyttävät alkoholia ja moni heistä vielä ilman mitään ongelmaa.

Jos perheestä ja lapsuudesta pitää syy löytää, niin se lienee se, että en ole nähnyt äitiäni humalassa kuin vain kerran ja minulle on jäänyt se kuva, että hän käyttää alkoholia hyvin vähän (ei välttis pidä paikkaansa, mutta tämä kuva minulla on). Lisäksi mummini ja pappani ovat aina olleet selvinpäin (tai niin minulle on väitetty). Minulle siis läheisimmät aikuiset ovat vähäviinaisia, ja siitä syystä minulla on jo lapsena ollut se käsitys, että alkoholittomuus on normaalia ja hyväksyttävää, kun taas alkoholin käyttäminen on epänormaalia ja paheksuttavaa. Etenkin kun melkeinpä kaikki alkoholia käyttävät lähisukulaiseni ovat  tai ovat olleet enemmän ja vähemmän alkoholiongelmallisia.

MUTTA itseuskoisin, että pääsyy nykyiseen selvyyteeni on se, että 14-vuotiaana lupasin kaiken minulle rakkaan ja tärkeän kautta, että en juo alkoholia ennen kuin olen 18-vuotias. Tämä mahtipontinen ja sydäntäsärkevä paatos on edelleen luettavissa päiväkirjastani.

Ja tämä päätös piti. Sitä edesauttoi se, että omaan korkean kunnioituksen äitiäni ja isovanhempiani kohtaan, minulla on aina ollut halua ja rohkeutta erottua massasta ja koska en pitänyt yläasteella Suosituista (ja he vielä vähemmän minusta) niin en kokenut mitään tarvettakaan kasvattaa pisteitäni ryyppäämällä, kun se tuskin olisi asiaa auttanut.

Ja sitten täytin 18. Vau. Olin täysi-ikäinen. Yhtäkkiä olinkin selvinnyt murrosiästä selvinpäin, olin juhlinut, pitänyt hauskaa, seurustellut, pussaillut, tehnyt kaikkea muutakin, saunonut ilman kaljaa, syönyt riistaa ilman viiniä, tehnyt todella noloja juttuja ja isoja virheitä, kaatunut, rentoutunut, nukahtanut omituisiin paikkoihin ja lähettänyt tuhansia noloja tekstareita... ja kaikki tämä selvinpäin. Mitä hittoa minä sillä viinalla teen? Mitä sisältöä se toisi minun elämääni nyt, kun en ole sen käyttöä opetellut? Niinpä. Ei yhtään mitään.

Ihmiset juovat yleensä viinaa siksi, että he ovat opetelleet juomaan sitä.
Ihmiset eivät juo viinaa yleensä siksi, että he eivät ole opetelleet juomaan sitä.
Yksinkertaista.
Minä en juo, koska en ole koskaan juonut.

Tähän sitten joku neropatti heittää, että "miten voit tietää, että se ei ole sinun juttusi, kun et ole koskaan kokeillut ja kaikkea pitää kokeilla"
Siihen vastaan yleensä, että "Haluaisitko kertoa minulle tarkemmin homoseksi-kokemuksestasi kun nähtävästi nyt olet päätynyt siihen, että olet hetero?"

Tiedän, seksuaalista suuntautumista ja alkoholin käyttöä on todella tyhmää verrata toisiinsa, mutta humalaiset iskijämiehet eivät sitä ole koskaan kyseenalaistaneet. :D

"En juo, koska en ole koskaan juonut" -lause ei muuten riitä syyksi alkoholittomuudelle. Silloin on MUSTJUTTU selittää, että miksi en ole koskaan juonut. Ja kuten huomaatte tästä kirjoituksesta, niin sen selittäminen on aika pitkä prosessi, niin siksi kuittaan sen ilmoittamalla olevani pahasti häiriintynyt.

Mitä mieltä sitten olen muiden juomisesta?
Siinäpä juotte. Toki kaverini ovat liiallisessa humalassa ihan helevetin ärsyttäviä, mutta meikä on helevetin ärsyttävä usein selvinpäinkin niin pitää se kavereillakin olla oikeus rasittaa minua :D Lisäksi en tykkäisi siitä, jos poikaystäväni olisi kerran viikossa humalassa, koska minusta se on liian usein. Mutta muiden juominen ei pahemmin minua liikauta, enkä myöskään pidä itseäni mitenkään parempana ihmisenä, vaikkakin toki pidän alkoholinkäyttöäni fiksumpana kuin muilla ;) Mutta pitää sitä ihmisellä olla jotain, mistä on ylpeä.

 

P.S. Illemmalla tulee muuten 9.päivä: Päivä kanssani, jonka tein eilisestä. :P Varautukaa erittäin tylsään lukukokemukseen including maisemakuvia.