Äitini on idolini. Vahva, itsenäinen, omillaan toimeen tuleva, määrätietoinen, älykäs, kunnianhimoine ja viisas. Lisäksi hän tietää aina vastauksen, kun kysyn jotain vero-,pankki- tai kela-asioista. Lisäksi hän auttaa aina kun huudan "Äitii tuu auttamaan!". <- huudan tuota edelleen, vaikka olen 22-vuotias. Joskus hän tekee minulle myös leipiä. Äitini on myös ymmärtäväinen, huolehtiva ja hyväsydäminen. Sekä tarpeeksi pelottava, että olen pysynyt kaukana tupakasta, alkoholista ja muista päihdeaineista. Ikävä kyllä hän  ei ole tarpeeksi pelottava, että pysyisin kaukana vääristä miehistä, mutta pakkohan se on virheitä tehdä, että oppii. :D
Toivon, että joskus kun olen itse äiti, niin olen samanlainen kuin oma äitini. Ja lapseni on yhtä kiltti lapsi kuin minä olin. Muutamaa virhettä lukuunottamatta. :P

 

Ja isästäni minulla ei oikeastaan ole mielipidettä. :P Ehkäpä minulla on siksi ongelmia nykyään miesten kanssa, koska elämässäni ei pahemmin ole ollut arvostusta ansaitsevia miehiä. Tosin enoni ovat ihan jees, mutta koska suvussani heihin viitataan sanalla "pojat", niin en minäkään heitä miehinä pidä :D