Ensimmäinen rakkauteni oli poika nimeltä Miikka. Tapasin hänet päivähoidossa.

Hän oli minua muutaman vuoden nuorempi ja ihaili minua hirmuisesti. Touhusin hänen kanssaan useana päivänä viikossa ja nukuimme myös yhdessä päikkärit. Tai siis hän nukkui, minulla ei ollut tapana nukkua päivällä.

Miikka oli hirveän omistushaluinen. Viehättävänä ja sanavalmiina tyttönä hurmasin myös uusimman hoitoon tulleen pojan: Remun. Remu ruukasi istua aina sylissäni ja halaili minua tiukasti. Kun Remu päätti jossain välissä poistua sylistäni, Miikka syöksyi jostain syliini istumaan ja istuikin siinä kuin tatti siihen asti, että piti lähteä syömään/ulos/kotiin.

Koska tapahtumista on niin kauan (yli 15 vuotta) , ei minulla ole kovin selkeitä muistikuvia meidän yhteisistä hetkistämme. Mutta aina kun pitää muistella ensi rakkautta, niin hän se oli. Emme tosin koskaan pussailleet tai mitään muutakaan (tietenkään) mutta olimme läheisiä ja aina hoitoon mennessäni, en malttanut odottaa, että tapaamme.

Oi, niitä aikoja <3

Aikuisten oikeaa rakkauttahan en ole vielä kokenut, mutta ehkä senkin aika on joskus.