• En enää koskaan yritä väkisin voittaa miestä puristusvoimatestissä. Tuloksena on vain jonkinsortin venähtänyt jänne etusormen tyvessä ja sormen liikuttaminen tekee kipeää. Ehkä voisi käydä maanantaina YTHS:llä hieman vilauttamassa tätä sormea. :D
  • En enää haasta  miestä älykkyystesteihin yms. En nähtävästi kestä, jos häviän sellaisissa. :D
  • En myöskään kestä sitä, jos etelän harakka voittaa minut Älypään "Lapin murre"-visassa.
  • Joissain yliopistoissa on ottoautomaatti! Ei meillä vaan sellaista ole.
  • Hirvet on ihan helevetin isoja eläimiä.
  • Näytän kamalalta hypätessäni slow-motionilla.
  • Jos luvataan -30astetta, niin olisi parempi pakata toppahousut matkaan. Niin, ja enemmän kuin yhdet sukat.
  • Mahalaukkuni on pohjaton. Sinne mahtuu helposti n. kolmelle ihmiselle tarkoitettu nuudeliannos ja kolme litraa popcornia.
  • Kun pitää valita joko junan tai kaveripojan kyydillä takaisin Rovaniemelle, niin en tiedä mitä jatkossa valitsen. Tulimme takaisin pohjoiseen joitain minulle täysin outoja teitä pitkin, jotka nopeudesta päätellen olivat moottoriteitä. Onneksi kuski oli osaava.
  • Miesten jutut ovat käsittämättömän hauskoja, silloin kun he eivät puhu autoista tai armeijasta. Iijoesta kertova laulu, sininen hetki ja liikennevalojen kuvitteellinen tuijotuskilpailu nyt näin esimerkkeinä mainittuna.

 

Olin siis Dannyn luona kyläilemässä ti-pe. Mukavaa oli! :) Thaimaan tuliaisiksi sain vihreää teetä, burgundinpunaisen huivin ja hopeakorun. Itsehän ostin Dannylle lahjaksi lapaset. En vaan nähtävästi osaa lahjoa miehiä :D

Katsoimme tuona aikana neljä leffaa ja koska minulla ei ole mitään muuta sanottavaa, niin arvostelen ne nyt tässä lyhyesti.

Trainspotting: 
Huume-elokuvien klassikko, jonka kai piti sisältää mustaa huumoria. Ikävä kyllä kyseinen huumori ei iskenyt minuun, vaan lähinnä olin hirveän ahdistunut koko elokuvan ajan. Kuitenkaan leffaa ei voi missään nimessä huonoksi sanoa, vaan kertonee aika totuudenmukaisesti, millaista narkkari"jengin" elämä voi huonoimmillaan olla. Mukaan mahtuu niin varastelua, väkivaltaa, HIV:tä, heitteilejättöjä kuin sänkyynpaskomisiakin.
En suosittele elokuvaa painajaisherkille ihmisille. En varmaan ikinä unohda elokuvan vieroitusoirekohtausta. Nukunkin seuraavat kaksi kuukautta valot päällä ja vilkuilen pelonsekaisin tuntein kattoa viiden minuutin välein.
Trivia: Yksi henkilöhahmoista tuo mieleen yhden eksäni :P

The Pianist:
Koska Trainspotting osoittautui niin ahdistavaksi, niin seuraavaksi elokuvaksi valittiin nimen perusteella Pianisti-leffa. Tosin itse kyllä epäilin jo alkutekstien aikana, että jos elokuva kertoo juutalaisesta pianisti-säveltäjästä natsi-Saksan aikaisessa Puolassa, niin ei se nyt varmaan mikään happyhappyjoyjoy-draamakaan ole. Ja ei se ollutkaan.
Ahdistava oli tämäkin elokuva ja realistinen myös. Todennäköisesti natsit ovat ihan oikeasti paiskoneet pyörätuolissa istuvia juutalaispappoja parvekkeilta alas ja ampuneet viattoman kysymyksen kysynyttä naista otsaan ihan vaan huvin vuoksi. Kuten Trainspotting, niin Pianistikin on kaikessa ahdistavuudessa hieno elokuva ja ansaitsee saamansa palkinnot. Toista kertaa tuskin tulen tätä(kään) katsomaan, mutta voin suositella leffaa niihin hetkiin, kun ajattelee, että oma elämä on hirveän raskasta ja kamalaa. Dude, ainakaan et ole juutalainen pianisti-säveltäjä natsi-Saksan aikaisessa Puolassa.

Kuninkaan puhe:
Kuninkaan puhe ansaitsee myös saamansa palkinnot (joista osa vielä tulematta). Ihana. Ihana. Ihana. Tykkään. Enkä pelkästään Colin Firthin vuoksi. Änkytyksestä kärsivästä aatelisesta olisi saanut aikaiseksi jos jonkinmoista leffaa, mutta tämä jos mikä oli onnistunut. Julkiset puhekohtaukset olivat realistisia ja koskettavia. Itsekin saatoin kunnolla samaistua siihen kamalaan tunteeseen mikä tulee, kun pitäisi olla uskottava satojen ihmisten edessä ja ääni ei vain kulje. Ja samaistumiseni on siinä mielessä ihme, etten ole koskaan jännittänyt julkisia puhutilanteita, saatika pahemmin mokannut sellaisia.
Lisäksi Kuninkaan puheessa on sekin itseäni innostava piirre, että Colin Firth ja Jennifer Ehle ovat kerran samassa kohtauksessa ja ihan vierekkäin! Saatoin hetken kuvitella Mr.Darcyn ja Elizabethin vanhoina ja onnellisina <3 Ja jos joku ei tätä tajua, niin shame on you ja ala sivistää itseäsi.
Tämän leffan haluan ehdottomasti nähdä uudelleen.

The Man from Earth:
LOISTAVA! Elokuvassa kivikaudelta tähän päivään asti elänyt mies kertoo elämästään nykyisille ystävilleen. Elokuva sijoittuu lähinnä yhteen taloon ja sen pihapiiriin, joten sen kantava voima on onnistunut dialogi ja hienot näyttelijäsuoritukset. Yllättävä, hämmentävä ja älyllisestikin haastava elokuva. Just for my taste. Itseasiassa harmittelin Dannylle varmaan rasittavuuteen asti, että miksi leffa oli niin lyhyt ja miksi se ei voinut olla pidempi ja miksi siihen ei ole jatko-osaa ja miksi ei ole tv-sarjaa tehty tästä leffasta, miksi?!
Ainoa ongelma minusta oli se, että päänäyttelijä oli liian pitkä. Smurffimitoissahan luolamiesten pitäisi olla! ;)

Braveheart:
Koska emme olleet katsoneet lainkaan tarpeeksi ahdistavia ja väkivaltaisia elokuvia, niin pitihän se mukaan ottaa vielä 1300-luvun Skotlantiin sijoittuva äijäilyleffa täynnä seksikkäitä skottimiehiä, seksikästä skottiaksenttia ja seksikästä skottiasennetta. Seksikäs skotlantilaisuus teki sen, että pidin leffasta suunnattomasti kaikesta sen julmuudesta piittaamatta.
Ja oikeasti, onko Mel Gibsonilla ollut aina noin siniset silmät? Mielettömän ihanat silmät. Ja käsivarret. Grrrrrrrrr. Jos en olisi parisuhteessa, niin olisin jo Skotlannissa paukuttamassa kivikehiä päästäkseni menneisyyteen.