Yksi postausehdotus oli: 

"Kerro noloimmat teinivuosiesi miesteot".
No siis niitähän riittää. Toivottavasti joku teini (15-19 ikävuosien välillä koin nämä itse.. Olin myöhään liikenteessä :D) mahdollisesti ottaa oppia virheistäni, eikä toista niitä.


Teininä pitää olla SYNKKÄ!

1. Tekstiviestiterrorismi

Jos muistelen teinivuosieni ensimmäisiä miesseikkailuja, niin yksi asia nousee ylitse muiden ja se on tekstiviestiterrorismi. Minulla oli tekstariliittymä, johon sisältyi 1000 tekstiviestiä per kuukausi. Saatoin käyttää nuo kaikki kahdessa viikossa ja lähes kaikki viestit olivat osoitettu yhdelle ihmiselle. Eli sille pojalle, joka kulloinkin mieltäni ahdisti.

Eivätkä nämä viestit pääsääntöisesti olleet mitään "Oi kultsi,  kaipaan sinua niin"-tyylisiä ihQ-viestejä, vaan enimmäkseen sellaisia n. 7 viestin mittaisia megavuodatuksia, draamaa ja ylitsepääsemätöntä kärsimystä. Parhaimmillani pistin noita ylipitkiä viestejä menemään kyyyyymmeniä päivässä (ok, illassa) ja sitten vielä ihmettelin, että miksi suhteeni eivät oikein lähteneet toimiakseen? Ok, vastapuoli laittoi minulle takaisin maskuliinisia kolmen sanan "Turpa kii huora"-viestejä, jotka lietsoivat minua entisestään mutta SILTI.
Järki käteen teini! Älä tuhlaa saldoasi vääriin miehiin!

Mixei se textaa??!!111?

2. Vuokses menisin liekkeihin, parkumatta palaisin

Kun on 16-vuotias on luulee olevansa mahdollisesti jopa rakastunut sellaiseen ihanaan renttuun, jonka saa varmasti muutettua unelmien kandidaatiksi niin eihän sitä nyt hirveästi järki enää siinä vaiheessa pelaa. Ehei. Sitä tekee ihan mitä vaan sen miehen vuoksi. Esimerkiksi minunkinlaiseni nipo lintsasi koulusta ihan vaan siksi, että painuu bussilla Rovaniemelle päiväksi viettämään laatuaikaa kultsini kanssa. Ja mitä tämä laatuaika oli? Neljän seinän sisällä hengailua ja miehen hiiskittämistä. Mutta kun käsky kävi seuraavan kerran niin sama rumba toistui uudestaan.

Samaa miellyttämisenhalua oli nähtävillä myös vähemmän rakastettavien miesten kohdalla. Vai mihin muuhun voin vedota siinäkin, että kerran suostuin pussailemaan paikallisessa Sotkussa sadan miehen edessä järkyttävän kukkakeppimiehen kanssa. Eihän sitä nyt vaan voi kieltäytyä!  Jotkut asiat olisi mukava vain unohtaa ikuisiksi ajoiksi.


Reippaasti vaan miesten eteen kaikkeni tein. Värjäsin myös hiukseni tummiksi just for him:D

3. I'm so sexy

Oi, tosiaankin. Olin oikea supersexbomb yläasteikäisenä ja myös lukion alussa. Kun käytiin sallituilla keikoilla niin himmeet kaula-aukkopaidat vaan päälle ja täytettä tissiliiveihin ja sitten vähän napaakin voisi paljastella. Etenkin kun se napa oli sellaisen lapsenpyöreysmakkaran sisällä piilossa. Hirveen seksikästä. En pysty enää katsomaan 8-9 -luokkien "Mennään bileisiin!"-kuviani. Kyllähän sitä nykyäänkin saattaa vetää varsin seksikkäät vermeet päälle baariin mennessä, mutta jotenkin ne vaan näyttää paremmalta 22-vuotiaan kuin 14-vuotiaan päällä. Ehkä siihen liittyy myös se yksityiskohta, että osaan nykyään meikata silmäni muutenkin kuin vain violetilla luomivärillä.

Mutta kuumahan sitä täytyi olla. Ja lisäksi oltiin ehdottoman varmoja siitä, että 20-vuotiaat olivat kuumina 14-15 -vuotiaiden maalaispissisten perään. Hävetys.


Upee staili limudiscoon.

4. ääääängst.

Teinien sydänsurut. Jesus Bauer soikoon, niitä tunteita en kaipaa ja toivottavasti en koskaan niitä enää koe. Siis se maan nielevä tuska, taivaan pimentävä  kaipaus ja sielua viiltelevä murhe.  Ja kaikki tämä tunneköyhän teinipojan vuoksi!

Itsehän makasin n. neljä päivää omassa huoneessani ja tuona aikana söin muutaman kiiwin ja hieman ruokaa.  Kuuntelin repeatilla Nightwishin "Century Child" -levyä ja Tuomas Holopaisesta tuli tunteitteni tulkki ja puolijumala. Radiota kun kuuntelin, niin havahduin aina kun soitettiin PMMP:n Päiväkoti, joka oli juuri silloin hittinä. Olin niin lamaantunut erostamme, etten jaksanut edes tekstailla, käydä netissä tai itkeä.

Oi syksy 2004. Tuolloin menetin ruokahaluni kuukausiksi ja laihduin 55 kiloiseksi ruppanaksi. Nykyään moisen kilomäärän saavuttamiseen ei riitä yksi mies.
Paitsi jos sillä miehellä on typerät viikset ja valta lähettää minut puolalaiseen keskitysleiriin.


Lakkaan syömästä ja kuihdun pois vuoksesi kulta.

5. All by myself

Nuoruusvuosiini liittyi myös vahvasti se ajatus, ettei kukaan koskaan tule minua rakastamaan, en koskaan tule löytämään poikaystävää ja kuolen neitsyenä. Seiskalle mennessäni olin varma, että alan seurustella vakavasti jo yläasteella, mutta toisin kävi. Ainoa suhteeni yläasteikäisenä oli 20-vuotiaan impotentin kanssa. Näin jälkeenpäin ajatellen ajatus on kammottava. Mitä 20-vuotias näkee 15-vuotiaassa?
Lukiossa ajattelin, että nyt varmaan löydän samanhenkisen miehen, mutta toisin kävi. En minä lukioni pojille kelvannut. Näin siis ajattelin ja angstasin.
Yliopistoon mennessäni 19-vuotiaani ajattelin onneni kääntyvän. Löydän akateemisen miehen ja saan hirveästi kavereita. Toisin kävi. Lukioajoiltani tuttu Herra X palasi kuvioihini ja sotki hienot suunnitelmani. En tutustunut keneenkään ja Lapin yliopiston miehet ovat minulle yhtä tuntemattomia kuin Harvardin professorit.
Jossain välissä sisuunnuin. Löysin sinkkuuden riemut ja aloin onnelliseksi. Miehiä tuli, miehiä meni, mutta sinkkuus säilyi ja ei se enää edes haitannut minua. Sitten koitti vuosi 2011 ja akateeminen hujoppi vastasi katseeseeni.

Tarinan opetus: Jos miesonnesi on helvetin surkeaa yläasteella, lukiossa ja korkeakoulusi alussa, niin se ei tarkoita sitä, ettet koskaan tule seurustelemaan sopivan miehen kanssa. Ja näin jälkikäteen ajateltuna odotus ei edes ollut hirveän pitkä. Paljon sitä ehtii kokea ilman parisuhdettakin (ja paljon olisi voinut jättää kokematta). Eli sinä yksinäinen teini siinä: älä huoli. Kyllä se kultien kulti vielä ilmestyy.
 


"Vitun kova asenne", Fenii sanoi kun häneltä kysyttiin, että mitä  paidassa lukee.

Nolo!