Toim.Huom. Kirjoitin tämän ja kaksi tuntia sitten, mutta lähettäessä tapahtui jotain ja kone kaatui ja kirjoitus meni siinä ja whatafaaaa.

Käytiin siis baarissa Sadun kanssa. En ikävä kyllä onnistunut olemaan tyrmäävä kaunotar, vaan ennemminkin tyrmätty kaunotar. Violetti silmämeikkini epäonnistui radikaalisti ja lisäksi sain vedettyä erityiskestävää kultaista kimallusta kulmaluiltani silmäpusseihini ja mikäänhän ei näytä paremmalta kuin kimmaltavat silmänaluset discovaloissa.

Ilta alkoi Päivin kammarin karaokella, jossa vedin Lumiperhosen ja Vanhoja poikia viiksekkäitä. Paikallisten, yliystävällisten kuulijoiden mielestä minun pitäisi osallistua ensi vuonna Idolsiin. Ilmoitin sarkastiseen sävyyn, että totta kai, etenkin kun mahtaisin olla loistava teatteriviikonlopun ryhmälaulujen stemmaosuuksissa. Ikävä kyllä sarkasmi ei uppoa yli 50-vuotiaisiin, joten nyt he eivät kuulemma malta odottaa seuraavaa Idols kautta.

Oma Idols-suosikkini on muuten Mari Pallari, joka on saanut harmittavan vähän tv-aikaa tähän mennessä. Olen nähnyt hänen esiintyvän muutaman kerran ja hän on todella hyvä. :) Ja pitäähän sitä nyt rovaniemeläistä kannustaa jo ihan periaatteesta. Miehistä suosikkini on Martti. Äijjäää!

Arvoni mukaisesti lauloin kultaiseen mikkiin.

Seuraavana etappina oli sitten luonnollisesti Reponen. Tällöin seuraamme liittyi myös Danny ja hänelle on nyt jäänyt todella vääristynyt (tai todellinen) kuva laulutaidoistani, kun käytiin Sadun kanssa vetämässä asenteellinen versio Irinan pokasta.
Mutta jos ei taidolla, niin sitten tunteella. <3

Ennen baariin lähtöä söin purkillisen vanhaksi menneitä Pringlesejä ja jossain vaiheessa väsyin kannattelemaan turvonnutta mahaani, ja laskin sen näppärästä allastasolle vessassa. Kuten olette ehkä huomanneet, niin perjantain kuvasaldo edustaa lähinnä inhorealismia. :D

Illan asuna toimi:
Paita: Gina Tricot
Legginssit: Seppälä
Saappaat: Mekka
Korut: Nomination, seppälä, kaappi ja Danny.

Ja kenkien alla heppasukat <3


 

Ilta meni hyvin, mutta jo yhden jälkeen aloin kärsiä pahenevasta päänsärystä, joten lähdin kotosalle jo puoli kolmelta. Kivahan se olisi olla baarissa pidempääkin, mutta voimia ja järkeä pitää säästää vielä yli parinkymmenen kilsan kämänenmaantie-ajelulle surkeassa säässä niin... Miksei kukaan ole ikinä MINULLE kuskina? MÖÖ!

Kun olin lähtenyt nyt Dannylle kävi kuulemma juttelemassa joku entinen luokkakaverini. Vaikka herra oli baarissa selvinpäin, niin hän ei muista mitään kyseisestä tyypistä. Sain selville sen, että se luokkakaveri oli:
-Tyttö
-Ehkä lyhyt
-Ehkä punaset eiku ruskeat eiku punertavat eiku ei-punaiset hiukset
-Ei kovin lyhyet hiukset
-Laiha

 

Ja minulla ärsyttää. En saa lainkaan päähäni noita kriteerejä vastaavaa entistä luokkakaveriani. Tai oikeastaan niitä vastaa aika moni.
Miten voi olla noin heikko ympäristön havainnoimmiskyky? :D Onko tämä yleistä insinööreille?
Asiasta meinasi tulla jo ensimmäinen riitakin, kun olen väsyneenä lievästi ilmaistuna ärtyisä ja kärsimätön ja ymmärrystä ei heru sitten millään. Pahoitteluni Dannyseni.

Otettiin myös ensimmäinen yhteiskuva, mutta ikävä kyllä muistutan kuvassa ekstaasissa olevaa pandaa, joten saa nähdä laitanko sitä edes Facebookiin.