Miten uskallat ryhtyä suhteeseen periaatteessa tuntemattoman ihmisen kanssa? Eihän ihmistä opi oikeasti tuntemaan kuin vasta parin kuukauden jälkeen, jos edes silloin. Siis että luottamus ja tommoset asiat pelaa. Vai oonko itse vaan niin nössö, että mä en pystyis varmaan suhteeseen ennen kunnon tutustumista!??:D

Hyvä kysymys, tätäkin olen miettinyt itsekin omassa päässäni paljon. En olisi itsestäni uskonut, että kaksi viikkoa tapaamisesta alan seurustella, mutta toisaalta enpä mie keksinyt hyvää syytä kieltäytyäkkään. :D Olemme olleet päivittäin yhteyksissä ja sen verran ainakin toisiamme tunnetaan, että molemmat tietää, että homma voi hyvinkin toimia. Meillä on sen verran yhteistä, että jo niillä pääsee pitkälle vaikka varmasti jatkossa esiin tulee eroavaisuuksiakin ja erimielisyyksiä.
Samaten met molemmat olemma olleet sinkkuja vuosia, niin menneisyyden haamut ja sydänsurut on jo haudattu aikoja sitten, niistä on päästy ylitse ja emotionaalisesti olemme tasapainoisia. Ainakin tällä hetkellä.

Lisäksi minulta on aina vähän puuttunut kyky heittäytyä, elää hetkessä ja antaa palaa vaan. Sitä ei koskaan tiedä jos minä jään auton alle huomenna ja neliraajahalvaannun/kuolen niin mahtaisi sitä sitten vituttaa, kun ei täysin terveenä uskaltanut aloittaa suhdetta silloin kuin tuntuu hyvältä ihan vaan siksi, että halusi vielä pähkäillä ja pohtia. Jos tämä osoittautuu myöhemmin virheeksi niin voivoi. Itketään ja märsätään sitten julkisesti täällä blogissa, mutta nyt nautitaan tästä hetkestä. :)

Haluan myös huomauttaa, etten ole mitenkään erikoisemmin riemusekaisin enkä totally inlöööööööööv enkä pompi seinille enkä huuda Dannyn nimeä parvekkeelta enkä kerro naapureille, että meikä seukkaa :D Itseasiassa olen aika sees. Vaikka suhde alkoi todella äkäisellä aikataulutuksella niin olen yllättävän rauhallinen ja tasapainoinen. Ja hyvä niin. Ne vuoristorataveuhkaukset on jo vähäksi aikaa koettu, nyt on tyynen meren risteilyn vuoro. (Ja tyyni meri on tarkoituksella kirjoitettu erikseen :D)

Joskus näytin sun blogia yhdelle kaverille (miespuoleinen) ja se oli kovin ihmeissään siitä, että miten joku mies voisi olla ihmisen kanssa, joka mainostaa niin kovasti olevansa Ikisinkku. Eli tietääkö uusi mies tästä blogista ja kuinka hän tähän suhtautuu? Ja jatkuuko blogi sinkkublogina vai muuttuuko sisältö vain parisuhdejutuksi, mutta nimi pysyy samana? Onnea miehen löytymisesta ja varo, ettei hän pelästy ikisinkkuutta. :)

Kuka pelkää ylpeää sinkkua? 
No munattomat miehet tietenkin :D 

Ei vaiskaan. Samaten kuin naiset saattavat epäillä pitkään alkaako suhteeseen vannoutuneen poikamiehen kanssa niin miehetkin saattavat epäillä alkaako suhteeseen ikisinkun kanssa. Etenkin jos mies on lukenut vain blogin nimen, muttei sen sisältöä. Ja ETENKIN jos mies ei tiedä, että blogipersoona saattaa hyvinkin erota joissain määrin blogin kirjoittajan "perus"persoonasta.Kaveripoikasi olisi ehkä hyvä tietää, etten pahemmin mainosta ikisinkkuuttani blogini ulkopuolella, vaikka sillä nimityksellä minut sattuneesta syystä myös Sodiksen huudeilla tunnetaan. :)

Kerroin Dannylle blogistani heti aluksi ja kerroin myös, että hän on siellä Danny. Tietääkseni hän on lueskellut tätä, muttei mitenkään erikoisemmin(ko)? Ainakaan hän ei ollut kuunnellut Joulumaa-coveriani. :D Hän sanoi tosin, että ei edes halua kerralla koko blogia lukea vielä, vaan mieluummin tutustuu minuun kasvotusten. Ei kuulemma olisi reilua, etten minä voi lukea hänestä mitään extra-tietoa, kun hän ei ole bloggaaja. :P Herttaista.

En usko, että hän pelkäisi Fenii Ikisinkkua, sillä hän on tutustunut ensimmäisenä Jennyyn (eli siis minuun) ja tietää, että kyseessä on loppujen lopuksi kaksi "eri" persoonaa. Fenii ei ole koko persoonani, siinä on vaan persoonallisuuteni osasia ja nekin liioiteltuina. Fenii on myös huomattavasti vannoutuneempi ja itsenäisempi sinkku kuin minä täällä  kirjoitusten takana, joka on parkunut "kukaan ei rakasta minua"-mantraa monena iltana vääntämättä siitä vitsiä ja ollut myös epätoivoinen riippakivikin.

Voisi siis sanoa, että Jenny on Fenii, mutta Fenii ei ole Jenny. If you know what I mean :D

Missä tapasitte Dannyn kanssa? Kuinka pitkä välimatka teillä? Miten olette suunnitelleet tapaamisenne?

Välimatkaa on satoja kilometrejä. Ollaan kotoisin eri lääneistä ja opiskellaan eri lääneissä. Mutta eipä matka mikään mahdoton ole ja junat/bussit kulkee näppärästi. :) Maalais-lappilaisena ihmisenä itse olen tottunut pitkiin välimatkoihin muutenkin niin uskoisin, että suhtautumiseni kaukosuhteeseen voi olla aivan erilainen kuin ihmisellä, joka on asunut koko ikänsä paikassa, jossa kaikki tarvittavat on lähellä. :)

Todennäköisesti tulemme näkemään toisiamme muutaman kerran kuukaudessa viikonloppuisin+mahdollisesti pidempiäkin aikoja kun tämä lipasto-opiskelu on aika vapaata. Samaten matkat menee varmaan fifty-fifty, eli jompikumpi ei joudu matkustelemaan huomattavasti enemmän kuin toinen.

Tapasimme uuden vuoden yönä Sodankylän baarissa. :D Samana yönä tapaamisen jälkeen kirjoitin tämän
Danny oli ensiksi aikonut jäädä kotipaikkakunnalleen uudeksi vuodeksi, eikä lähteä keskelle ei-mitään juhlimaan kaverinsa tupareita. Samaten minullakaan ei ollut mitään hirveää baarifiilistä, koska meikki, hiukset ja vaatteet menivät päin persusta. Kuitenkin sitten molemmat baariin päädyimme ja katseemme kohtasivat. Emme tunteneet ennalta ollenkaan, eikä meillä ollut yhteisiä tuttavia.

 

P.S. 4/29