Sairasta väliviikkoa kaikille! Julma nainen kun olen, niin manaan lukijani kanssasairastelijoiksi. Tulin juuri lääkäriltä, jonka mielestä minulla on "hemmetin punaiset silmät" ja "pirun punainen korvakäytävä". Aika antikristusmeininkiä vietetään täällä siis tällä hetkellä. Toivottavasti tämä tämän loppuvuoden kuudes flunssa on samalla viimeinen, enkä ehdi sairastua uudelleen enää uutta vuotta. Omasta mielestäni olen sairastellut nyt ensi vuodenkin puolesta, eiksje? Näkee hyvin, mitä jatkuva stressi ja univaje tekee ihmisen vastuskyvylle: se romahtaa. :D Ärsyttävää tässä on myös se, että mahtavalla innolla lähtenyt kuntokuurini ja kropan kohennus talkooni eivät oikein onnistuneet, vaan olen paksumpi kuin aikoihin. Minä en vaan osaa syödä kevyesti flunssaisena, etenkin jos sairastun joulun alla. Mutta whatevaa, kohta on tammikuu ja loistava tekosyy aloittaa uusi elämä vol. 59. Vaakalukema kieltämättä saisi minut vetämään itseni hirtehen, mutta onneksi olen niin lääkepöhnässä, etten välitä shittiäkään siitä miltä näytän alasti.


 

Joulu itsessään sujui hyvin. Tosin en oikein missään välissä päässyt täysin onnelliseen fiilikseen, kun kuumeilu ja rähmivät silmät ja nuha ja yskä nyt hieman vie puhtia pois ihmiseltä. Ei kuitenkaan liikaa sillä:


 

Sain 1000 palan Mona Lisa -palapelin valmiiksi! Kuten kerroin jo aikaisemmin. Ja koska olen moderni valokuvaaja, niin tungin sormeni salaman eteen luodakseni mystisen hämärryksen vasempaan yläkulmaan. Tyylikästä. Tämä palapeli on ostettu Lidlistä ja Mona Lisan ääriviivat hohtavat pimeässä.


Omakuva

Minusta ei sattuneesta syystä saatu otettua lainkaan onnistunutta kuvaa tänä jouluna. Tämä on paras ja toiseksi paras on se, missä hiukseni ovat naamani peittona. Silmätulehduksen ja suolakalan vuoksi silmäpussini ovat yhtä suuret kuin nälkäisellä vampyyrilla ja näytän siltä, kuin olisin itkenyt itseni uneen joka yö viikon ajan. Ei ihme, että tänään myyjät katsoivat minua hieman säälien. Luulivat tieten, että kärsin sydänsuruista.
P.S. Haluan otsahiukseni takaisin. Pian.


Kuusessamme on Superman-angel! Upea kuusemme on ihan itse kaadettu. Prismasta, epäilen. Ensimmäistä kertaa koskaan meillä on muovikuusi.


 

Tämä punainen jää tosin pitämään seuraa äitini Punaiselle ja Isolle Aalto-maljakolle, jonka hän sai mummilta viime jouluna (viime joulu menikin sitten maljakkoa tuijottaessa ja suojellessa ja siitä puhuessa). Kun saan isomman asunnon niin saan tämän punaisen mätsäämään omaan kämpääni, nyt se pääsisi esille vain jouluisin, mikä on väärin kippoa kohtaan. Huurrevalkoismattakirkas pääsee välittömästi hyötykäyttöön makkariini.

Loppu astiasaldoni koostui yhdestä Taika-jättikupista (pääsee kahden muun seuraksi vakkariteekupikseni), kahdesta Taika-jälkiruokakiposta (pääsevät aamupuurotaikakulhoni seuraksi) ja kahdesta omenanvihreästä kivi-tuikkukiposta (pääsevät omenanvihreän laakean aaltomaljakkoni seuraksi). Olen Iittalaistettu! Ehkä ensi vuonna on sitten Pentikin vuoro? 

Muita lahjoja on sitten Sielun sopimus -kirja (New Age -hömppä 4eva!), Louis Widmerin ihonhoitotuotteita, uusi hiustenkuivaaja (nykyinen matkakuivaajani ei tee mitään nykyiselle pehkolleni, joten uudelle on tarvetta), korulipas (kynttilänjalka korupidikkeenä alkaa olla jo turhan kroteski näky), tummaa suklaata, ubërlämpimät lapaset ja kosteuttavat geelisukat. Aivan. Kaikkea ne keksii. Mutta nuo toimii! Suosittelen kaikille kaltaiselleni, joilla on jalkapohjat aina ihan jäätävän surkeassa kuosissa. Tästä kuvasta puuttuu  Fazerin konvehtirasia (ne on syöty), tikkaripussi (syöty), Fazerin erikoiskonvehteja (lahjoitettu äidille), käsipyyhkeet (pakattu Rovaniemeä varten jo nyt), 1000 palan palapeli (odottamassa kesälomaa) ja rahaa (ei sillä nyt kehtaa leveillä). Varmasti unohdin mainita vielä jotain, sillä olin jälleen kerran hirmukilttityväri ja ainoan lapsen asemassa saan aina ihan hillittömästi lahjoja. Hihii! Tästä syystä hankin itsekin vain yhden lapsen. (ja viiden vuoden kuluttua tämä blogi kertoo kolmen lapsen yksinhuoltajan arjesta.........)


Aaaaaaahhhhhh <3

Diana Gabaldonin Luiden kaiku. Rakkaus <3 Suosittelen edelleen erittäin lämpimästi Gabaldonin "muukalainen"-kirjaa kaikille romantiikan ystäville, sillä se kirja on aivan loistava ja toimii vallanmainiosti myös yksinään. Koko sarja saattaa olla ei-niin-lukutoukille hieman raskaslukuinen lukuisten yksityiskohtien, kuvailujen ja hitaan temmon vuoksi, mutta itse juuri pidän kirjoista, joita en saa luettua kahdessa päivässä, vaan niiden lukemiseen kuluu aikaa. Nyt olen kirjaa puolivälissä ja tämä on aivan AH. Ja tämän jälkeen ajattelin lukea Muukalaisen uudelleen. Kahdennentoista kerran :P

Miehistä sen verran, että tein tietoisen päätöksen hyljätä julmasti jokaisen entisen säätöni. Uusi vuosi ja uudet kujeet täysin puhtaalta pöydältä. Hankalahan se on uutta ja mukavaa miestä löytää, kun pää ja sydän on sekaisin vanhojen ja epämukavien miesten vuoksi.

Nyt sitten asetun sohvalle mukavaan asentoon, alan katsella Amyn Lailla uusintakierroksen alkua (loistava sarja, suosittelen.) ja sen jälkeen otan romaanin kauniisti kätösiini ja YRITÄN joskus tuossa illan päälle tehdä jotain kandillenikin. :P