Monesti suomalaisia blogeja lukiessaan törmää erittäin usein siihen, että bloggaaja vähättelee ja morkkaa itseään. Itsehän olen todella hyvä siinä. Kuvien kohdalla pyydän, ettette huomaisi vatsamakkaraani/nenääni/epämääräisiä hiuksiani tai typerää ilmettäni ja sehän vaan tekee sen, että kaikkihan sen huomaavatkin. Miksi pitää etukäteen jo pahoitella sitä, ettei ole kuvassa täydellisen kaunis? Etenkään kun ei ole kasvoiltaankaan täydellisen kaunis? Edellinen lause ei sitten ollut vähättelyä, vaan fakta :P Itsetuntoa täytyy olla, mutta realititeetit on hyvä säilyttää. 

Ehkä iso syy siihen, että näen itseni kauniina vain erittäin pienessä määrässä valokuvia on se, että pääasiassa näen itseni vain peilinkautta ja peilikuvassahan olen aina paljon kauniimpi kuin antipeilikuvana nähtynä. Tästä kai johtuu myös se, että kun kaverini julkaisevat minusta kuvia Facebookissa sanomalla, että "tää on ihan hyvä kuva sinusta" vaikka minusta kyseinen kuva on aivan hirvittävä. Muut näkevät minut erinnäköisenä kuin minä itse. Peilin kautta kasvojeni suloinen epäsymmetriä tasoittuu ja pystyn määräämään mistä kulmasta itseäni kasvon. Kasvokkaisissa kohtaamisissa olisi hieman luonnotonta, jos jatkuvasti pitäisin kasvojani hieman oikeaan päin käännettyinä, että vastapuoli näkee paremman puoleni, eli sen puolen, mistä katsottuna nenäni näyttää pienemmältä.

Ja siis minullahan on erittäin upea nenä! Ja oikein suloiset pullaposket, väkäleuka ja otsassani on uniikki hippipantapainauma. Epäilen olevani John Lennonin inkarnaatio.

Mutta kyllä, minuakin joskus ärsyttää lukea tekstejä, joissa kirjoittaja morkkaa itseään. Miksi he eivät korosta hyviä puoliaan? Miksi he eivät mainitse, että heidän silmämeikkinsä on erityisen onnistunut tai heidän huulensa näyttävät todella näteiltä? Miksi pitää keskittyä kaikkeen siihen, mikä kuvassa on vinksallaan? 
Siksi päätinkin nyt esitellä kuvia, joissa jokin asia on vinksallaan, mutta jotkut taas todella hyvin. Ylläolevassa kuvassa esimerkiksi nenäni näyttää oikeasti kivalta ja olen oikein hoikannäköinen keskivartalostani.

Tässä taas polttarimenninkäismekkoni liehuu kivasti, yliojentuvat nilkkani pääsevät oikeuksiinsa ja tappajamehiläisen demonstraationi on ilmettä myöten onnistunut. Kuinka moni oikeasti ihan hemmetin hauska kuva jää pois Facebookista vain siksi, että kuvan henkilöltä puuttuu kyky nauraa omalle hetkelliselle rumuudelleen? Mitä väliä jos on yhdessä kuvassa ruma? Tuskinpa kukaan esim. tällaisen ilmeen kanssa on missiainesta? Vihainen Saimi Nousiainen on loppupeleissä paljon mielenkiintoisempaa katsottavaa kuin aina samallalailla hempeästi hymyilevä Miss USA.


Silmäni ovat erikivan näköiset ja hymyryppyni on erisöpö. Voisin opetella pois tästä eriadjektiivi -huumastani. Ja miksi en pidä tätä kuvaa julkaisukelpoiselta? Olen unohtanut kohottaa kulmakarvojani tarpeeksi kuten teen aina peiliin katsellessani :P Monesti olen ihmetellyt, että ne kuvat, joita monet kaverit pitävät esillä vaikkapa nyt edelleen siellä Facebookissa eivät minusta ole edes kovin edustavia kuvia heistä vaikka nättejä toki ovat silti. Kyse lienee taas siitä peilikuva-ongelmasta, eli he eivät näe omaa kauneuttaan samalla tavalla kuin minä. Joku voi inhota hymykuoppiaan/poskipäitään/pieniä silmiään/hymyään, vaikka minusta se on heidän upein piirteensä.


Myy on aina ihana. Ja niin on karvispaitanikin. Since viime vuosituhat <3 Olen onnellinen siitä, että minulla on maailman paras kissa ja kissa tekee minusta kauniin no matter what.

 


Vaatteet natsaa keskenään. Ei oo yleistä minun kohdalla! :D

Yritin myös julkaista kuvan, jossa naamani on kaunis, mutta vatsassani on makkaroita. MUTTA EN PYSTYNYT! Kärsin hirvittävästä vartalokompleksista nyt kun olen omaan makuuni sen viisi kiloa "ylipainoinen" ja en halua, että se näkyy missään, mitä julkaisen. Tälle asialle täytyy tehdä jotain, mutta nyt en jaksa panostaa siihen. Ehkä kirjoittelen painokompleksista postauksen myöhemmin.

Ja toinen asia suomalaisista: tuntuu, että emme periaatteessa saisi tehdä mitään (julkisesti) jos emme osaa sitä täydellisesti. Minäkin saan melkein jokaiseen joululauluuni kommentteja siitä, että miten OMG nuotinvierestä vedänkään. Niiden joululaulujen onkin tarkoitus mennä täsmälleen oikein ja täydellisesti ja minulta täytyy puuttua tyystin kyky nauraa itselleni ja omille heikkouksilleni, joihin kuuluu  muun muassa taito pysyä sävelessä. Mutta on sitä huonompiakin nuottikorvia olemassa kuin meikän! Ja lisäksi minulla on ihan nätti lauluääni, etenkin silloin kun on hyvä laulupäivä. Sitä paitsi rrrrakastan laulamista ja omien versioitteni tekemistä ja en tosiaankaan aio lopettaa sitä vain siksi, että jotkut nuottikorvanihilistit eivät kestä epävireisyyttä. Postaan aina sanat mukana juuri siksi, ettei kenenkään ole pakko niitä videoita kuunnella, vaikkakin se on suotavaa, sillä tykkään olla äänessä.


Perkele meikästä tulee laulajatähti ihan vaan TEIDÄN JOIDENKIN kiusaksi. Ja soin yhtä usein radiossa kuin Rihanna. Itseasiassa DUETOIN Antti Tuiskun kanssa ja päihitän Kotiteollisuuden levymyynnissä.
Ihan vaan näin etukäteisvaroitukseksi.

P.S. En tiedä mitä nihilisti tarkoittaa. Se vaan on niin hauska sana, että oli pakko käyttää.

Wikipediasta: Nihilismi (lat. nihil, ei mitään) on vallitsevat arvot ja käsitykset kieltävä ajatussuunta

 

 

Ja illalla ilmestyy sitten Joulumaa, joten kaikki nuottikorvanihilistit: ottakaa paperi ja kynä valmiiksi niin on helppo sitten pitää tukkimiehen kirjanpitoa siitä, että kuinka monesti vaihtuu sävellaji. ;)

Uuden vuoden lupaukseni olkoon (jo hyvissä ajoin) se, että lupaan, että jatkossa en vähättele itseäni tässä blogissa ainakaan ilman sitä, että myös kehun itseäni samassa lauseessa. Lisäksi hienostelevien ja todellisuuspakoisten neutraalinättiyskuvien aika on ohitse, vaan jatkossa panostetaan enemmän aitouteen.