Itse voisin väittää olevani aika perinteinen nainen, joka haluaa (vaatii), että mies tekee aloitteen. Todellisuudessa olen kuitenkin vaan niin ujo ja epävarma nainen, etten uskalla tehdä aloitetta itse. Muutenkin minulta vaaditaan hirveitä ponnistuksia, että uskallan tekstata miehelle, jonka kanssa en ole vielä ollut paljoa tekemisissä. Tämä on todennäköisesti osittainen syy siihen, että moni ihastukseni on karannut käsistäni puheliaimmille metsästysmaille. Jos naiset ajattelevat niin, että miehiä ei kiinnosta jos he eivät pidä yhteyttä niin miksi miehet ajattelisivat yhtään toisin? Toisaalta taas liiallinenkin yhteydenpito on haitaksi, mutta jonnekin välimaastoon olisi hyvä tähdätä.

Mutta aloitteen tekemiseen! Kyllä. Minä odotan, että mies tekee aloitteen. Minä en uskalla tehdä, vaikka haluaisinkin. Minä tyydyn istumaan kädet ristissä polvillani maassa ja rukoilemaan milloin miltäkin voimalta, että mies tulisi ja tekisi jotain. Luonnollisesti yritän kuitenkin helpottaa miehen aloitteen tekemistä esimerkiksi siten, että yritän päästä samoihin aikoihin samoihin baareihin tai muuten osua "sattumalta" paikan päälle. Tai sitten toitotan suureen ääneen blogissani, että MINULLA EI OLE NYT MITÄÄN SÄÄTÖÄ MENOSSA! OLEN TÄYSIN VAPAA! 
TULE JA VIE MINUT RARE EXPORT -LEFFAAN!

Tiedoksi siis kaikille niille kiinnostaville miehille, jotka blogiani lukevat. VINKSVINKS. Haluan nähdä tuon leffan, mutten uskalla mennä katsomaan sitä yksin VINKSVINKS.

Mutta jos mitään ei tapahdu ja mitään ei kuulu. Pitäisikö silloin vain luopua haaveistaan ja odotella, josko joku toinen tulisi ja värisyttäisi sydänalaani? Jos ajan antaa kulua liian pitkälle, niin aloitteen tekemisestä tulee aina vaan hankalampaa ja hankalampaa. Itse yleensä jossain vaiheessa luovutan täysin, tai sitten pukeudun parhaimpiini, meikkaan itseni naisen näköiseksi ja menen "sattumalta" samaan baariin ja uskallan katsoa silmiin pitkään ja hartaasti. Minulla on huono tapa olla katsomatta kiinnostavia miehiä suoraan silmiin kun ujostuttaa niin penteleesti. Ja mitä se, että kääntää pään pois heti kun mies katsoo, kertoo miehelle? Niinpä. Ei ainakaan mitään "tule tänne ja puhu minulle, beibe" -viestiä.

Nainen voi hyvinkin tehdä aloitteen. Itse kadehdin niitä naisia, jotka reippaasti kävelevät kiinnostavan miehen luokse ja aloittavat jutella. Minä en osaa. Tai sitten osaan todella huonosti. Jostain syystä menetän kaiken lahjakkuuteni silloin kun minä olen se, joka menee puhumaan. Pystyn fiksuunkin keskusteluun silloin kun minua lähestytään, mutta toisin päin... Onnetonta. Vinkkinä muille saamattoman ujoille naisille: uskaltakaa flirttailla. Katsokaa silmiin, vaikka kuinka hirvittäisi. Hymyilkää, vaikka olisitte kuinka jäätyneitä. Kävelkää ohitse niin, että hipaisette vahingossa. Mene yhtäaikaa baaritiskille tai tanssilattialle. Kun näin annat miehelle mahdollisuuksia lähestyä niin hän todennäköisesti myös tekee sen. Ja jos mies ei tee mitään kaikkien noiden selkeiden viestien jälkeen niin hän on joko itsekin ujo tai sitten hänellä ei vaan kiinnosta. Sekin vaihtoehto on pakko hyväksyä tässä julmassa sinkkumaailmassa.

Miten sitten itse toivoisin, että mies lähestyy minua? Jos kyseessä on ihan outo tapaus, niin mielellään mies saisi tulla juttelemaan ihan arkisista asioista tai vaikka tökätä Facebookissa tai ottaa yhteisen tuttavan kautta kontaktia tai... jotain. Ei siis heti iholle, eikä heti mitään törkeitä iskurepliikkejä. Jos taas mies on sellainen, jota olen kuolannut viimeiset kuusi kuukautta niin on aivan saman miten hän lähestyy. Hän voi vaikka kaatua päälleni ympäripäissään ja kuiskata korvaani "olet niin shaatanan pantavan näköinen letukka" ja olisin aivan myyty ja riemuissani.

Mutta jos minä olen kiinnostunut miehestä, joka on kiinnostunut minusta, mutta mieskään ei uskalla tehdä aloitetta niin.... Sitten maailma on erittäin julma paikka. :D

Ja tämä kuva ihan vaan siksi, että joskus minusta tuntuu, että karkoitan miehiä ympäriltäni :P