Taas meinasi mennä kandeiluksi koko ilta. Mutta saanpas ainakin vähän nyt rustattua näitä lukuja kasaan, vaikken nyt ihan neljään motivaatio riittänytkään. :/ Ärsyttävää kun ei ole enää sitä peruskoulu- ja lukioaikaista OIKEAA joululomaa, jolloin ei tarvinnut stressata MISTÄÄN. Nytkin minulla on yksi kandi, yksi alkusuunnitelma, yksi tentti ja yksi tutkimusarviointimikälieneekään työn alla. 

***********************************************************************************************

Tällä kertaa Prinsessalla ei ollut aikaa makoilla selässään. Heti kun hän oli rojahtanut punaiseen hiekkakasaan jättikokoinen susi päällään, niin kimeää vikinäkarjumista alkoi kuulua heidän vasemmalta puoleltaan. Prinsessa pomppasi välittömästi pystyyn ja nosti kätensä ilmaan. Hän tuijotti kolmea ihmisen kokoista ja oloista lihaskimppuhiirtä ja yritti parhaansa mukaan olla nauramatta.
"Älkää ampuko minua ja... Mustia!" hän huudahti ja vilkaisi rinnallaan murisevaa hevossutta. "Jacob, nyt olisi ehkä hyvä aika esittää kilttiä ja suloista".
"Tulemma... Hmm... Tellukselta, maapallolta siis ja emme halua mitään pahaa. Meidät vaan lähetettiin... Tuota... Tarkistuskierrokselle, että mites täällä voidaan. Onko se hirveä vihreämöhkö saanut vallan vai vieläkö Prätkähiiret on voimissaan, eheh", Prinsessa ei ymmärtänyt, minkä vuoksi hän puhui hetki hetkeeltä rahvaammin. Taakse oli jäänyt hänen ylhäiset päivänsä, vaikka hän oli ollut reissullaan vasta muutaman vuorokauden. Samperin smorftut.

Oranssi hiiri - Turbo - astui askeleen eteenpäin ase tanassa, mutta ei sanonut mitään. Prinsessa mietti, että mitä hänen päässään oli liikkunutkaan alle kymmenvuotiaana? Rakastua nyt piirroshahmoon? Eri LAJIA olevaan piirroshahmoon? Jos hän olisi silloin tiennyt, että se johtuu vain kirouksesta niin...
"Poistukaa... Välittömästi", Turbo sanoi hitaasti ja selkeästi artikuloiden. Prinsessa pohti, että ehkä hänen hengästynyt sönkötyksensä oli saanut hiiret luulemaan, ettei hän hallitse suomen kieltä.
"Emme me mitään pahaa haluta! Musti on kiltti. Ja minä myös. Luonnollisesti", ikävä kyllä Prinsessan selitystä heikensi hieman "Mustin" äkäinen äriseminen ja niskakarvojen väristäminen. Miehet, aina uhoamassa.

Turbo viittoi Motoa ja Vinskiä lähemmäs ja se oli liikaa Susipojalle, joka salamannopeasti hyökkäsi hiirilauman kimppuun. Prinsessa alkoi naiselliseen tyyliinsä kiljumaan kauhusta ja juoksemaan ympyrää etsien seuraavaa pakoreittiä. Ei heitä nyt tänne voitaisi jättää! Mitä jos hän kuolisi tänne? Marsiin? Kuinka noloa on Pohjolan Prinsessan kuolla piirroshahmojen tappamana? Tämä on kuin jostain surkeasta sadusta! Vain joku todella kieroutunut voi keksiä mitään näin omituista!
Prinsessa pyrki ajattelemaan niin äänekkäästi, ettei hän kuulisi ammuskelua, karjuntaa ja ärinää. Hän heittäytyi suuren lohkareen taakse piiloon ja sulki silmänsä kun ties mitä lasersäteitä viuhtoi hänen ylitseen. Miksi niin moni hänen unelmamiehistään osottautui asehulluiksi? 

Hämmästynyt huudahdus sai Prinsessan kohoamaan piilostaan ja hän näki tappelun laantuneen hetkeksi oudon ilmestyksen vuoksi. Vaaleanpunainen oviaukko. Taivaan kiitos!
"Jacob! Juokse sinne, juokse sinne!" Prinsessa kiljui samalla kun lähti juoksemaan oviaukkoa kohden. "IHMISENÄ! IHMISENÄ!" Hän jatkoi kun muisti, minne oviaukko vie. Susi ei kuitenkaan kai kuullut häntä, sillä tämä hyppäsi oviaukon läpi karvoineen päivineen Prinsessa perässään.

---Jatkuu---

Prinsessa tömähti kovalle kivetykselle ja ensimmäistä kertaa omituisen astraalimatkailunsa aikana hän alkoi pohtia, että kuinka piestyltä hän näyttäisikään ilman vaatteita. Vaivalloisesti hän kohottautui istumaan ja aukaisi silmänsä. Hän meinasi menettää tajuntansa uudestaan, kun harvinaisen hyvin muodostuneet miehen pakarat olivat suoraan hänen edessään.
"Vau..."
"Mitä helvettiä täällä tapahtuu?"
"Missähän sinun vaatteesi ovat?"
"Repaleisin Forksin metsissä. Ikävä kyllä."
"Ei se niin ikävää ole..." Prinsessa henkäisi ääneen kun antoi katseensa nousta ylös ja alan ruskeaa miesvartaloa. Hän ei ollut koskaan nähnyt alastonta miestä näin läheltä. Kuinka paljosta hän olikaan jäänyt paitsi!
"Tiedäthän, että oon vasta 16-vuotias?"
"Mmm.... " Prinsessa ei välittänyt. Hän oli lukenut niin paljon Harlequin-romaaneja, että ymmärsi nuorilla miehillä olevan huomattavia etuja vanhoihin nähden.
"Missä me olemme muutes?" alaston täydellisyys kysyi. Prinsessan korvat aukenivat ympäröiville äänille ja hän pakotti silmänsä katsomaan muuallekin kuin herkullisen takamuksen suuntaan. Nähtävästi he olivat onnekseen joutuneet New Yorkilaiselle sivukujalle, ja koska oli myöhäistä jo, niin väkeä ei näkynyt. Prinsessa nousi ylös, haikein mielin aukaisi matkaviittansa ja ojensi sen Jacobille.
"Pistä tuo lannevaatteeksi näin alkuun",
"Eivätkö ihmiset ihmettele, kun kuljeskelen tällaisissa vaatteissa?"
"Tämä on New York, kukaan ei ihmettele."
"New York?! Siistiä!"
"Totally."
"Minne nyt?"
"Nukkumaan. Täytyisi vaan löytää jokin hotelli, minne päästetään puolialastomia ihmisiä sisään..."

He vaelsivat yllättävän hiljaisia katuja pitkän. Kukaan vastaantulija ei pahemmin noteeraanut Prinsessan paljasta seuralaista. Prinsessa mietti, että missäköhän hänen olisi tarkoitus Kihoon törmätä, kun aikaisemmin hän oli osunut aika lähelle tarvittavaa paikkaa? Seuraavan mutkan takana heidän eteensä ilmestyi pienehkö hotelli ja Prinsessa päätti kokeilla onneaan täältä. Ihme kyllä, respa ei hämmästellyt kun Prinsessa kysyi, voisivatko he järjestää hänelle ja Jacobille huoneen yöksi ja lisäksi vaatteita poikaparalle. Avaimen saatuaan he kipusivat kolmanteen kerrokseen ja ovea avatessaan Prinsessa muisti, ettei ollut muistanut pyytää huonetta kahdella yhden hengen sängyllä.
 

---Jatkuu---