Prinsessa nielaisi äänekkäästi. Hän ei ollut koskaan tavannut noita Koukkunokkaa, eikä oikeastaan ketään muutakaan noitaa. Noidasta huokui selvästi pahantahtoista auktoriteettia ja Prinsessa sujuvasti liukui Tuisku-maahisen taakse seisomaan vain huomatakseen, että hänen päänsä jäi edelleen selkeällä tulilinjalle.
"Hemmetin lyhyet miehet..." hän mutisi.
"Hei! Nyt ei ole sopiva hetki alkaa mussuttamaan miehille", Tuisku kivahti.
"No anteeksi", Prinsessa sanoi hampaittensa välistä. Hitaasti hän yritti kyykistyä, muttei saanut luontevasti jalkojaan niin koukkuun, että olisi kadonnut näkyvistä.
"Mitä te teette täällä?" Koukkunokka kysyi pahaenteisesti.
"Istutettiin sinulle uusi Tuomiopuu, eikös vain olekin hieno?" pääsmorfttu ilmoitti.
"No jo oli aikakin! Edellinenhän kaadettiin reilusti yli 20 vuotta sitten!" Koukkunokka tuhahti.
"Emme pystyneet istuttamaan uutta ilman kuningasta tai hänen verisukulaistaan"
"Ja täälläkö on Kuninkaan verisukulainen?"
"Kyllä", smofttu sanoi ja osoitti Prinsessaan. Prinsessa tajusi näyttävänsä typerältä kyykistellessään maahisen takana, ja nousi reippaasti pystyyn.
"Kappas vain, kappas vain, onpa tyttö kasvanut", noita sanoi ja lähestyi Prinsessaa. Brutus loikki Prinsessan tykö ja tahtoi syliin. Nähtävästi pupu yritti tulla suojelemaan häntä.
"Herttaista, kultaseni", Prinsessa sanoi samalla kun kumartui nostamaan pupusensa.
"No tyttöseni, oletko miestä löytänyt?" Koukkunokka sanoi ja naurahti.
"En, pärjään ilmankin"
"Niinhän sinä luulet, mutta yleensä miestä tarvitaan silloin kun on pakko jatkaa sukua"
"Noita ei ole tainnut viettää paljoa aikaa nykymaailmassa, kun ei ole kuullut keinohedelmöityksestä"
"Pah. Ei kuninkaallinen ihminen koskaan voi mennä siementäjän puheille, johan kansa nauraisi", Koukkunokka tuhahti.
"Pohjolan kansa on kovin ymmärtäväistä"; Prinsessa epäröi ja yritti pysyä tyynenä. Hän ei halunnut saattaa noidan tietoon sitä, että hän myös kaipasi omaa Prinssiään. Ja kovasti kaipasikin.

"Nähtävästi kuitenkin jonkunlaisen miehen haluat, kun olet puun vaivautunut istuttamaan..." Koukkunokka sanoi ja näytti mietteliäältä.
"No.... mmm..."
"Ja kovasti näytät kovin sotkuiselta Prinsessaksi. Oletko seikkaillut?" noita jatkoi ja kiersi Prinsessan selkäpuolelle. Prinsessa tunsi punan nousevan kasvoilleen. Kohta noitakin saisi tietää kuinka epätoivoisesti hän etsi miestä ja mitä kaikkea hän oli valmis tekemään yhden, vielä tuntemattoman miehen eteen.
"Haa!" noita kiljahti Prinsessan selän takana . "Siniset tontut ovat laittaneet sinut vähän matkailemaan", Koukkunokka totesi ja kääntyi kohti päätonttua. Jacob murisi. Ihmishahmossaan. Prinsessan mielestä se näytti ja kuulosti aika hassulta
"Kyllä, ja tiedät varmaan itsekin, että kohta kirouksesi on kirottu", päätonttu sanoi ja hymähti hieman omahyväisesti.
"Se riippuu aivan Prinsessasta itsestään ja siitä, mitä hän on oppinut matkallaan. Vai onko oppinut mitään?" noita sanoi ja kääntyi Prinsessaan kohti hymyillyn voiton varmasti. Prinsessa nielaisi.
"Kappas vain, kappas vain, nousiko pala kurkkuun? Alapas laulaa tyttö. Mitä opit?"
 

---Jatkuu---