Prinsessa heräsi. Hän makasi selällään ahtaassa tilassa ja hetken aikaa kuvitteli matkanneensa taas jonnekin teleportilla. Selällään makaaminen ei tulisi enää koskaan olemaan normaali ja rentouttava tapahtuma hänelle. Onneksi hänen vatsansa päällä kerällä tuhiseva Brutus-pupu muistutti häntä, että hän oli turvallisesti kotimaassaan, vain muutaman hassun kilometrin päässä kotilinnastaan. Hän todella toivoi, että pääsisi lähtemään viimeistään huomenna kotimatkalle, sillä silloin oli jouluaatto. Varovaisesti Prinsessa herätti Brutuksen ja muistutti tätä, että tänään olisi aika todellakin paneutua kiroukseen ja sen purkamiseen. Mahdollisesti hän pääsisi istuttamaan sen saamarin Tuomiopuunkin.

"Huomenta!" Jacob huudahti kovaan ääneen hänet nähdessään. Prinsessa oli ehtinyt jo unohtaa, että susipoika oli palannut hänen matkassaan Pohjolaan ja yllättävää kyllä näytti nauttivan kylmästä ilmastosta.
"Miksi olet t-paidassa?" 
"Täällähän on lauha keli!"
"Niin, miinus kymmenen astetta!"
"Olen kuuma. Tiedähän sä sen, eiksje?"
"Joo..." Prinsessa huokaisi ja yritti kovasti olla punastumatta.  Brutus tuijotti häntä hieman alta kulmain. "Mitä?" hän tokaisi pupulleen.
"Ei mitään", Brutus sanoi ja käänsi mielenosoituksellisesti päänsä pois päin Prinsessasta.
"Miehet..."
"Haa, olet jo herännyt. Oletko valmis päivän koitokseen?" Pääsmorfttu sanoi kun asteli ulos suuresta kartanostaan. Siis suuresta smorftun mittapuun mukaan.
"Miten se Tuomiopuun istuttaminen nyt suurempi koitos voi olla?"
"Se on itseasiassa aika hankalaa, et pysty siihen yksin, mutta onneksi olemme saanut palkattua sinulle apulaisen. Meidän  täytyy toimia noidalta salaa, ettei hän arvaa, että yrimme auttaa sinua kirouksesi kanssa. Me tontut pidämme vahtia samalla kun sinä autat puun istuttamisessa. Mutta eiköhän se ole jo aika lähteä!"

Prinsessa kantoi tuttuun tyyliinsä Brutusta sylissään. Hän ei halunnut luopua pupusta enää yhdenkään seikkailun ajaksi. Matkoillaan hän oli ymmärtänyt, kuinka paljon itseasiassa välitti arasta ja pörröisestä lemmikistään. Ainakaan Jacob ei sitä korvannut, Prinsessa ajatteli katsoessaan rinnallaan viheltevää ruskettunutta lihaskimppua. Hänestä oli aika yllättävää, että Jacob vaikutti aika onnelliselta täällä Pohjolassa, ainakaan poika ei ollut vielä kärtynnyt kertaakaan.
He saapuivat pian metsän keskellä sijaitsevaan mystiseen aukioon, jonka keskellä tönötti onneton kanto.
"Meidän kai täytyy raivata tuo kanto?" 
"Kyllä. Oikeastaan hyvä, että toit tuon muskelipojan mukanasi, niin homma sujuu nopeammin", smorfttu sanoi ja taputti Jacobia ylpeästi pohkeeseen.
"Missä minun istuttaja-apulaisena onkaan?"
"Oi, hän tulee kohta. Maahiset ovat loppujen lopuksi aika rentoa väkeä, he eivät pahemmin aikatauluista välitä."
"Maahiset?"
"Aivan, kuuroksiko olet tulossa?"
"Istutanko puun maahisen kanssa?" Prinsessa kysyi hämmentyneenä. Kuinka paljon satuolentoja oikeasti oli olemassa hänen Pohjolassaan?
"Me istutettiin yhdessä puu, sen oksille linnut laskeutuu", laulu alkoi kantautua heidän takaansa. Prinsessan silmät levisivät järkytyksestä samalla kun hän pyörähti ympäri.
"Antti Tuisku! Oleko sinä maahinen?!"

---jatkuu---

Lisäsin huuto.nettiin parit kengät. Kuvaa klikkaamalla pääset kohteeseen.

Remmikengät kiilakorolla. Koko 39 ja uudenveroisessa kunnossa. Olen käyttänyt näitä Ruotsin risteilyllä ja kerran baarissa.

Sini-hopeat remmikengät. Kerran olen käyttänyt. Jalkani on liian leveä näihin 38 koon kenkiin, niin en ole toistamiseen kehdannut jalkaani näitä vetää. :/ Harmi, sillä ovat oikein nätit.

Myynnissä ovat sitten vielä nämä aikaisemminkin esitellyt: