Ja taas selällään, Prinsessa huokaisi mielellään kun makasi todella epätasaisella alustallaan ja yritti saada pään sisäisen pyörimisen aisoihin. Hän oli matkannut jo useita kertoja omituisen teleportin kautta, mutta nähtävästi hän ei koskaan oppisi laskeutumaan tyylikkäästi jaloilleen. Prinsessa tunsi yllättäen liikahduksen alapuolellaan ja hätkähti: "Anteeksi Jacob! Ei ollut todellakaan tarkoitus laskeutua päällesi näin..."
"Jacob?" kuului kaunis miesääni hänen alapuoleltaan. Prinsessa reväytti silmänsä auki. Miksi hänen piti nolata itsensä miltei jokaisessa ulottuvuudessa, missä hän vieraili? Anteeksipyydellen hän kierähti pois miehen päältä ja katsahti, kenet hän oli tyrmännyt.
"Anteeksi..." hän sanoi samalla kun tuijotti varsin omituista näkyä. Äärimmäisen kaunis mies irroitteli lehtiä ja oksanpätkiä pitkistä, vaaleista suortuvistaan. Mies oli pukeutunut hieman mekkomaiseen vaatteeseen ja näytti todella... Naiselliselta.
"Ei se mitään. Maailmassa tapahtuu paljon sellaista, mitä emme voi ymmärtää."
"Aivan?"
"Joskus sataa vettä, joskus lunta, joskus räntää, Legolas sanoi ja hymyili aurinkoisesti.
"Olen... Täsmälleen samaa mieltä."
"Ja joskus jopa sinä  voit olla yksi vesipisaroista, mikä maahan laskeutuu."
"Mmm..." Prinsessa alkoi vahvasti epäillä, että haltia-parka oli saanut pahan aivotärähdyksen.
"Tosin olet kieltämättä todella painava vesipisaraksi"
"Kiitos...." Prinsessa sanoi hampaittensa välistä. Miksi miehet aina viittasivat naisten painoon puheissaan? Vai johtuiko se hänen herkkänahkaisuudestaan?
"Mistä sinä laskeuduit?" Legolas kysyi kun raasti erityisen hanakasti kiinnittynyttä risua irti ohimohiuksistaan.
"New Yorkista", Prinsessa vastasi. Legolas käänsi katseensa häneen hämmästyneenä. Nähtävästi hän ei ollut koskaan New Yorkista kuullutkaan.
"Hämmästyttävää. Mutta hienoa saada sinut tänne! Olet ihminen?"
"Kyllä, Olen Prinsessa Serafina"
"Hienoa saada New Yorkin Prinsessa meille tänne kylään. Ihmeellistä, että ette laskeutuneet minnekään ihmisten ilmoille, sillä olemme juuri keskellä metsää, kun etsimme ystäväni Aragornin kanssa muutamaa häiriköivää olentoa". Prinsessa antoi Legolaksen puhua, hän itse yritti etsiä katsellaan Jacobia, jota ei nähnyt, eikä kuullut.
"Anteeksi, näitkö muuten sellaista pitkää, tummaa miestä tässä vastikään?"
"Ei Aragorn nyt niin pitkä ole, mutta hän lähti hieman ennen saapumistasi.."
"Ei Aragorn, vaan Jacob. Tuttavani. Hän tuli kanssani, mutten näe häntä missään"
"Aa, aivan. Ajattelinkin, että olisi julmaa lähettää New Yorkin Prinsessa aivan yksin vieraaseen maahan. Ystäväsi on varmasti tässä lähellä. Tässä metsässä on aika vahvat taikavoimat,  minkä vuoksi muuten kuin jalkapelillä kulkeminen voi olla hieman haasteellista..." Legolas kertoi ja hymyili hieman pahoittelevasti. Prinsessa tunsi yllättäen muutaman perhosen vatsanpohjassaan. Prinsessa tarkasteli Legolasta. Kun hän pääsi yli ensijärkytyksestään, niin hänen oli pakko myöntää, että Legolas oli varsin viehättävä mieheksi. Lisäksi hän ei enää puhunut yhtä omituisesti kuin alussa. Ehkä hänen päänsä oli selkiytymässä?

Yllättäen heidän lähettyviltään kuului kamala karjaisu. Legolas oli salamannopeasti jaloillaan nuoli ja jousi tanassa ja juoksi äänen suuntaan kevyesti kuin gaselli konsanaan. Prinsessa yritti pysyä haltian kannoilla huonolla menestyksellä, mutta toisaalta se ei haitannut häntä. Prinsessa ei muutenkaan tykännyt olla pelottavissa ja väkivaltaisissa tilanteissa mukana, eikä hän toisaalta halunnut sellaista miestä, joka niistä tilanteista erityisesti nauttisi. Ehkä Legolaksen ongelma ei olekaan naisellisuus, vaan liiallinen toiminnan kaipuu?

Kun Prinsessa läähättäen sai runnottua tiensä vielä viimeisenkin puskan läpi hän sekä säikähti että huojentui samalla kertaa. Plussaa oli se, että Jacob oli elossa, miinusta taas se, että hän oli jättimäisen suden hahmossa uhmaamassa sekä Aragornin miekkaa, että Legolasin nuolia.
"Seis kaikki! Hän on Jacob, hän on se tuttavani!"
"Tuttavasi on tappajasusi?" Legolas huudahti.
"Ei, vaan ihmissusi!"
"IHMISSUSI?" Aragorn karjaisi maskuliinisella bassollaan ja tarttui tiukemmin miekkaansa.

---jatkuu---