Tässä sitä selällään maataan Skotlannin sumuisen auringon alla... Prinsessa ajatteli samalla kun tunsi kosteaa tihkua kasvoillaan. Nähtävästi hän oli siirtynyt myös ajallisestikin hieman, sillä hän ei tuntenut lunta allaan. Hän yskähti vaivalloisesti ja käänsi raskaan päänsä oikealle yrittäen samalla avata silmiään edes hieman. Mielenkiintoisia puita täällä, hän ajatteli kun näki hämärästi kaksi puunrunkoa vierellään. Puissa tuntui kuitenkin olevan jotain pahasti pielessä. Ainakaan Prinsessa ei muistanut, että olisi aikaisemmin nähnyt tai kuullut edes puista, joissa kasvaa pitkiä, punertavia karvoja. Hitaasti hän antoi katseensa liukua ylöspäin ja pian hänen näkökenttäänsä tulikin puun lehdistö, joka muistutti erehdyttävän paljon skottiruutuista kangasta. Tahattomasti hän vilkaisi myös kahden puunrungon yhtymä kohtaan ja hänen silmänsä revähtivät auki.
"Herranen aika!" Prinsessa kiljaisi samalla kun hyppäsi pystyyn. Liian nopeasti tosin, sillä maailma pyörähti hänen ympärillään ja hän rojahti päin kommandoskottia.
"Kummallista kun teitä neitosia aina taivaalta satelee. Mää en oo kyllä yhtään tottunu tälläsee," skotti sanoi naurahtaen ja Prinsessa nosti katseensa miehen kasvoihin ja jähmettyi. Kauniin punaiset hiukset, punertavaa parransänkeä, pistävän siniset silmät, miehekäs nenä, pituutta vaikka muilla jakaa, leveät hartiat.
"Vau..."
"Ohhoh, pääsi olet tainnut aika pahasti lyödä?" skotti naurahti uudelleen. "Mitä jos mentäisiin tonne mökkiin niin pääset kuivattelemaan ja kertomaan, että mistä siihen pellolle tupsahdit makoilemaan."

Prinsessa seurasi unelmiensa skottimiestä silmät riemusta loistaen. Ainakin hänestä ei ollut vielä noussut minkäänlaisia "en minä tällaista miestä halua"-viboja, niin ehkä hän ei olekaan ollut täysin väärässä jokaisen fantasiamiehensä kohdalla. He astuivat yhdessä pienehköön, lämpimään mökkiin, jonka takkatulen ääreen Prinsessa kiirehti. Hän inhosi märissä vaatteissa hengailua, etenkään jos ulkona ei paistanut aurinko ja lämpötila ei ollut lähelläkään 25 celciusastetta. Kuivatellessaan Prinsessa mietti, että miten hän selittäisi ilmestymisensä. Jamie nyt oli mahdollisesti jo tottunut oudoilla tavoilla ilmestyneisiin naisiin, mutta tuskin hän nyt voisi ihan huoletta pamauttaa, että tipahdin sängystä punaiseen oviaukkoon ja hupsista vaan, tässä ollaan. Hän joutuisi eittämättä roviolle tai nakatuksi jokeen kädet ja jalat yhteen sidottuina. Ehkä olisi nytkin parasta vedota muistinmenetykseen.

"No, mitenkäs sää tänne jouduit?"
"En ole itseasiassa varma. Ainakin tuntuu siltä, että olisin jotenkin kolauttanut pääni ja maannut tuossa nurmikolla jo iäisyyden."
"Hmphm. Mää käyskentelin tuossa pihalla hyvän tovin ja yhtäkkiä vaan selkäni takana kuului jumalaton muksahdus ja sää siinä makasit".
"Aa..." veri pakeni Prinsessan naamalta.
"Älä huoli. Olen tottunut jo siihen, että tässä maailmassa on muutakin kuin vain se mitä me nähään. Harmi kun vaimoni, Claire siis, on parhaillaan tuolla lähikylässä. Hän olisi varmaan mielellään jutellu sun kanssa."

Vaimo? Hemmetti vie, tietenkin. Jamiesta oli turha haaveilla. Hän oli hävyttömän uskollinen ja rakastunut. En minä nyt sitten tuollaistakaan miestä halua,
Prinsessa mietti hieman alakuloisena. Jamie kai oletti, että hänen alahuulensa väpätti helpotuksen kyyneleiden vuoksi, sillä hän yritti parhaansa mukaan selittää, ettei ainakaan ollut roviolle häntä nakkaamassa ja he kyllä keksisivät keinon lähettää hänet takaisin kotiin. Prinsessa naurahti ja kertoi, ettei siitä tarvinnut huolehtia, vaan hän löytäisi itse tiensä takaisin. Toivottavasti myös mahdollisimman pian, sillä hän ei halunnut, että Susipoika-Jacob joutuu hirveän kauan yksin seikkailemaan suurkaupungissa.

"Kerro Clairelle terveisiä!" Prinsessa hihkaisi samalla kun käveli kohti vaaleanpunaista oviaukkoa. Jamie vilkutti hänelle hyvästiksi ja ensimmäistä kertaa koko seikkailunsa aikana Prinsessa astui rauhallisin mielin oviaukosta sisään.

-----Jatkuu----


Vastuuvapaus: En omista Jamieta, hän on Diana Gabaldonin täydellinen luomus. LUKEKAA kaikki romantiikasta ja draamasta ja historianhavinasta ja hituisesti fantasiastakin pitävät Diana Gabaldon - Muukalainen -kirja ja jos innostutte, niin lukekaa koko sarja! :)

Yritän saada 16. luvunkin töiden jälkeen kirjoitettua.

Seuraavan videon kuvasin juuri äsken. Harvemmin meilläkään etupihalta tällaista löytyy, mummilasta sitäkin enemmän :D Todella seksikäs muuten tuo astmaatikon flunssainen hengitys.