Prinsessa Serafina oli hämmentynyt. Kun "rumpukapulan" päästä ilmestyi punaisia kipinöitä ja pusikossa ollut kummallisen näköinen otus makasi maassa liikkumattomana hän tuli siihen tulokseen, että hän näki valveunta. Hän puri itseään poskesta ja nipisti käsivarttaan, mutta ei herännyt. Tämä oli omituista, hyvin omituista.

Muukalainen vilkaisi häntä ja huomasi Prinsessan auki retkottavan leuan ja ymmyrkäiset silmät, sekä hänen Kuninkaallisen viittansa alla tärisevät pupun.
"Taidat olla jästi?"
"Mitä...?" Prinsessa ei ymmärtänyt miten muukalainen saattoi näin lyhyen ajan sisällä huomata hänen itsepäisen luonteensa. Hetken hämmennyksen jälkeen hänen aivonsa alkoivat kuitenkin raksuttaa. Rumpukapula. Kipinöitä. Omituisia otuksia. Jästejä. Platinanvaaleat hiukset ja hopeavihreä-kaulahuivi.
"HERRANEN AIKA!" Prinsessa kiljaisi ja Brutus loikkasi kauhusta hänen sylistään ja viipotti pensaan alle.
"Mitä...?" oli muukalaisen vuoro kysyä. Hän ei voinut ymmärtää, minkä takia Prinsessa oli jatkuvasti huutamassa.
"Sinä olet Harry Potterissa!"
"Anteeksi mitä?!" muukalainen karjaisi. Moista loukkausta hän ei ollut kuullut sitten hilleri-pojan jälkeen.
"Draco..." Prinsessa henkäisi ja alkoi hymyillä typerästi. Brutus huokaisi pensaan alla. Hän ei edelleenkään voinut ymmärtää sitä, minkä vuoksi Prinsessa oli koko kirjasarjan ajan kuolannut ilkeän ja omahyväisen pelkuripojan perään, eikä esimerkiksi itse päähahmon tai hänen hauskan kaverinsa. 
"Miten sinä voit tietää nimeni?"
"Kaikki jästit tietävät nimesi! Tai ainakin ne, jotka osaavat lukea. Ja nekin, jotka eivät osaa, mutta katsovat televisiota ja lukevat lehtiä!"

Draco tuijotti häntä hämillään. Brutus tuli pois pensaan alta ja pomppi Prinsessan luokse roikkumaan hänen viittansa helmasta, että pääsisi takaisin syliin. Prinsessa tuijotti edelleen onnellisen näköisenä nuorta velhoa.
"Prinsessa, nosta!" Brutus vaati. Dracon silmät levisivät.
"Miten jästillä voi olla puhuva jänis?"
"Pupu." korjasi Prinsessa, "Brutus on ollut minulla elokuusta 2008. Ja minä en ole jästi, olen Pohjolan Prinsessa. Satuhahmo oikeastaan minäkin siis. Ainakin elämäni on hieman taianomaisempaa kuin Potter-kirjojen jästeillä, sillä heillä tuskin on apunaan vaatteita tekeviä lintuja ja hyönteisiä."
Draco näytti entistä hämmentyneemmältä. Hän ei tiennyt mikä ärsytti häntä enemmän: Prinsessan rakastunut hymyily, puhuvan pupun pälyileminen vai se, että Pottapäästä oli kirjoitettu kirjoja. Hän ei tiennyt mitä tehdä. Ei hän kuitenkaan raaskinut jättää "prinsessaa" yksin yötä vasten hortoilemaan.
"Kotini on tässä lähellä... On kuitenkin aika myöhä niin..."
"Totta kai!" Kiljahti Serafina riemuissaan. Hän pääsisi Malfoyn kartanoon. Hän saisi viettää aikaa kuolaamansa satuhahmon parissa ja kukapa tietää. Ehkäpä Draco onkin Pohjolan uusi Prinssi?

---Jatkuu---

 Vastuuvapautus: En omista Dracoa (ikävä kyllä) vaan hän on J.K. Rowlingin luomus ja en tienaa tällä tarinalla mitään ;)