"Oliko tämä nyt ihan varmasti fiksu veto, Prinsessa?" Brutus kysyi Prinsessa Serafinan talviviitan alta. Pupu-ressukka oli aivan kylmissään ja Prinsessankin piti myöntää, ettei talviyöhön karkaaminen ollut välttämättä mikään "fiksu veto".
"Kyllä tämä oli oikea päätös Brutus. Lapin Kansassakin oli mainintaa, että keskitalvella miehet ovat kaikein helpoiten iskettävissä, koska ovat yksinäisiä ja kaamos peittää naisten virheet. Ja toisin päin. Nyt on oiva aika löytää rakkaus!"

Brutus ei kommentoinut enempää. Hän ei oikein voinut ymmärtää minkä vuoksi Prinsessa oli kaikkien näiden vuosien jälkeen saanut päähänsä ajatuksen karkaamisesta. Talvella! Joulun alla!
"Eikö sinua sureta, ettet saa avata suklaakalenterisi luukkuja, Prinsessa?"
"Ei lainkaan. Söin koko kalenterin jo eilen."
"Ai..."

He matkasivat seuraavat pari kilometriä hiljaisuuden vallitessa. Prinsessa ei ollut ottanut lainkaan huomioon sitä, että vaikka hevosvaljakolla matka linnasta naapurikylään sujui puolessa tunnissa niin kävellen matka taittuu huomattavasti hitaammin. Kylmä alkoi vaivata häntäkin ja hän toivoi, ettei Brutus pyytäisi häntä kääntymään takaisin. Prinsessa saattaisi hyvinkin suostua siihen.
"Prinsessa, pitäisiköhän meidän kään..." Brutus aloitti, mutta säpsähti Prinsessan kirkaistessa:
"Mikä tuo on!" Prinsessa huusi ja osoitti metsäpolun vieressä hehkuvaa sinistä oviaukkoa.
"En minä vaan tiedä, mutta epäilenpä, että meidän ei pitäisi mennä sinne."
"Mutta se on niin kaunis."
"Ja niin epämääräinen, Prinsessa hyvä."
Serafina ei kuunnellut, vaan lähti menemään määrätietoisesti kohti hehkuvaa oviaukkoa, joka valaisi ympäröivän metsän kauniimmaksi kuin täysikuu. Lähietäisyydeltä Prinsessa näki, että ovi koostui tuhansista pikkuruisista ja maagisista led-valoista.
"Mielenkiintoista..." Prinsessa henkäisi.
"Kyllä, erittäin mielenkiintoista. Jatketaanpas nyt matkaa..." Brutus vaati kiihkeästi ja alkoi tempoilla Prinsessan kainalossa. Hän ei missään nimessä halunnut joutua tuon oviaukon toiselle puolelle.

Mutta niinhän siinä kävi kuitenkin. Prinsessa Serafina ei ole koskaan onnistunut vastustamaan mitään kaunista ja sinistä ja uteliaisuus vei voiton. Hän astui oviaukkoon puhuva pupu kainalossaan ja molemmat joutuivat imaistuksi.... Jonnekin.

---Jatkuu---