Ja niin vuodet vierivät Pohjolan kuningaskunnassa ja Prinsessa Serafina kasvoi ja kehittyi huikaisevan söpöksi teiniksi. Kuningas ja Kuningatar olivat melkein jo unohtaneet noidan langettaman kirouksen kunnes naimaikä koitti. Pohjolassa oli tapana, että Prinsessoja aletaan naittaa naapurikuningaskuntien Prinsseille ja Herttuoille heti kun he täyttävät 15 vuotta. Kuningatar pyysi, etteivät he kertoisi mitään kirouksesta Prinsessalle, ettei tämä vallan masentuisi. Ehkäpä kirous kaikkoaisi, jos kirottu ei tiedä tulleensa kirotuksi? Naisen logiikka, katsokaas!

Mutta tyttären naittaminen ei sittenkään ollut helppoa.

Oulaisten Kuningaskunnan Prinssi osoittautui täysin naimakelvottomaksi jo alkumetreillä. Prinsessa Serafina oli kovin ihastunut häneen, mutta pian selvisi, että mies oli ihan armoton tossunalusmussukka ja sellaista Prinsessa ei itselleen halunnut.
"Seuraava!" hän huudahti ylhäisesti.

Kainuuden Herttua piti enemmän jaloviinasta kuin Prinsessasta. Kuka nyt sellaista miehekseen haluaisi? Ei Prinsessa Serafina ainakaan. Harmittavaa kyllä myös Hämäläisten Ruhtinas oli taas innostunut kovasti polttelemaan ruohoja ja Prinsessa ei missään nimessä halunnut uhrata kotipeltojaan tuon pilvihemmon armoille.

Vuodet vierivät ja pian Prinsessa oli jo 18-vuotias. Kuningas alkoi tuskastua.
"Mikä sinua vaivaa tyttäreni!? Eivät nämä kaikki ehdokkaat nyt ole voineet olla hylkäyksen arvoisia! Pohojanmahan Prinssihän oli vallan mainio tapaus, eikö?"
"Mutta isä, hänhän oli alle metrin mittainen. En minä sellaista miestä halua."
"Entäpä Borgon Sulttaani?"
"Hänen hauiksensa oli suurempi kuin oikea reisilihakseni. En minä sellaista miestä halua."
"Tammerforssin Herttua?"
"Aivan liian  laiha. En minä sellaista miestä halua."
"Helsinkin Suurruhtinas?"
"Hän ei läpäissyt edes kotikoulua. En minä sellaista miestä halua."
"No millaisen miehen se neiti sitten haluaa?"
"En... En minä vain tiedä", Prinsessa nyyhkäisi. Hänkin alkoi olla jo hieman epätoivoinen.

Vuodet vierivät ja Prinsessa Serafina olikin jo 22-vuotias. Kuningatar itki itsensä uneen joka yö ja Kuningas tuijotti tytärtään päivä päivältä pettyneemmän ilmeen kanssa. Prinsessa ei oikein tiennyt mitä hän teki väärin. Ei ollut hänen vikansa, ettei koko samperin Pohjois-Euroopasta löytynyt tarpeeksi korkeasäätyistä miestä hänelle, joka vielä iskisi tulta hänen sieluunsa ja aiheuttaisi perhosefektin mahan pohjaan.
"Vaadinko minä liikaa?" Prinsessa kysyi yksi ilta puhuvalta Pupultaan Brutukselta.
"Et lainkaan Prinsessa," Brutus vastasi. "Ei ole väärin odottaa suurta rakkautta."
"No täällä tornissa istumalla se ei ainakaan löydy..."
"Mitä sinä suunnittelet, Prinsessa?"
"Karkaamista. Puhuva pupu Brutus, kokoaisitko lintuparveni ja kehrääjäperhoset kasaan. Meidän täytyy punoa liinavaatteista köysi, jonka varassa voimme laskeutua tornista alas ja karata yöhön!"
"Mutta Prinsessa!" Brutus pupu huudahti kauhuissaan. "Ette te voi tehdä sellaista!"
"Kyllä voin! Olen jo hirvittävän vanha, enkä ole kertaakaan ollut rakastunut. Etsin itselleni miehen vaikka se olisikin jokin omituinen maalaispoika. Kuningas saa luvan kestää sen!"

Ja niinhän siinä kävi, että Prinsessa kokosi laskeutumisköyden lintujen ja perhosten avustamana, laskeutui maahan Brutus kainalossaan ja viipotti yöhön...

--Jatkuu--

 

 

Viime joulukalenterin satoa! Mitä olisi joulu ilman itsesanoitettuja joululauluja?

 

Miehet onpi apinoita
porsastavii elukoita.
Kuitenkin mie sitä kaipaan
että pääsis yhtä paijjaan.
Onhan miehil hyvät puolet
ratkaisevat autohuolet
sitten korjaa sähkölaitteet
digiboksit, porraskaiteet.

 


Renkaan vaihdot, uudet vanteet,
Jumittuneet purkin kannet.
Rikkinäiset jouluvalot,
sähköviat, tulipalot.
Mölyävät humalaiset
uhkailevat eksä-naiset
Mies pois ajais tontiltamme
Sitten kokois kylpyammeen.