"Brutus, usko nyt! On parempi, että sinä jäät tänne!"
"Mutta Prinsessa, en minä voi päästää sinua yksin sinne... minnelie!"
"Se on liian vaarallista sinulle! Mitä jos joskus epähuomiossa kaadun päällesi teleporttauksen jälkeen? Sinä litistyt!"
"Matkustetaan erikseen?"
"Liian vaarallista. Jää sinä tännä smor... tonttujen luokse. Ei minulla kauaa mene"
"Mutta Prinsessa..."
"Älä nyt sinäkin Brutukseni heittäydy itsepäiseksi. Se ei ole sopivaa käytöstä pupulta!"
Brutus möksähti. Hän ei olisi halunnut päästää Prinsessaa yksin seikkailemaan ympäri fiktiomaailmaa, mutta kaipa se oli pakko. Hänen ei kuulunut jankuttaa liikaa Hänen Korkeudelleen. Joskus Brutus toivoi todellakin olevansa kissa, silloin hän saisi ihan luvan kanssa olla niin jääräpäinen kuin haluaisi.
"No mene sitten", pupu tokaisi. "Ja katsokin, että opit jotain jokaiselta!"
"Totta kai. Olenhan oppinut jo sen, että yleensä yli-itsevarmat kiusaajat ovat pohjimmiltaan hiljaisia pelkureita ja rikkaat maanomistajat asefanaatikkoja. Kumpiakaan ei kannata liikaa siis ihannoida. Jatkossa ihastelen vain Ron Weasleyta ja Mr. Bingleyä"

Prinsessa seisoi seitsemän hehkuvan oviaukon edessä ja mietti. Hän ei ollut lainkaan varma, että mistä kannattaisi aloittaa. Vaarana olisi, että Aragorn katkaisisi hänen kaulansa yhdellä miekan iskulla tai hän jäisi New Yorkissa välittömästi auton alle. Turvallisinta olisi todennäköisesti valita jo valmiiksi noitiinsuuntautunut Jamie tai kaikkeen kummalliseen tottunut Jacob. Pitkä ja lihaksikas punapää vai pitkä ja lihaksikas brunetti? Kas siinä pulma. Prinsessa päätti luottaa vaistoonsa ja astui sisään oviaukosta.

No, selälleen lentäminen on aina parempi vaihtoehto kuin naamallaan makaaminen, Prinsessa ajatteli maatessaan hiljaa tihkusateen ropistessa kasvoilleen. Hitaasti hän aukaisi silmänsä ja huomasi makaavansa loskakasassa.
"Loistavaa. Tämän jälkeen on pakko suunnata jonnekin, missä voin kuivata vaatteeni"
Prinsessa katseli ympärilleen, muttei nähnyt mitään. Ei paidatonta poikaa, eikä hevosenkokoista suttakaan. Hän tosin muisteli, että susi taisi pystyä juoksemaan niin lujaa, ettei ihmisen silmä erota sitä. Ehkä Jacob parhaillaan pinkoo minua ympäri? Tosin, tuskinpa niin iso susi juoksee yhtään mihinkään näin tiheässä pusikossa.

Prinsessa lähti kävelemään umpimähkäiseen suuntaan ja toivoi jossain vaiheessa saapuvansa jonnekin. Tai törmäävänsä johonkin. Mielellään toki paidattomaan poikaan. Hän ehti kävellä vain muutaman minuutin, kun metsä hänen ympärillään harveni ja hän huomasi seisovansa aika lähellä pientä, punaista mökkiä, jonka pihalla oli ties minkälaista moottorivempainroinaa.
"Hahaa!" Prinsessa hihkaisi ja reippaasti käveli mökin pihalle. Hän voisi hyvinkin esittää eksynyttä matkailijaa. Eksynyt hän olikin, hänellä kun ei ollut aavistustakaan mistä hän löytäisi seuraavan oviaukon. Prinsessa koputti.
"ISÄ MEE AUKASEEN, JOKU KOPUTTAA!"
"Aukase itse!"
"EN JAKSA SAATANA! MENE SINÄ!"
"JUMALAUTA POIKA! MINÄ OLEN PYÖRÄTUOLISSA!"
"KUINKA MONTA VUOTTA AIOT VIELÄ VEDOTA TUOHON, HÄ?!"
"Perkeleen nulikka..."
Prinsessa tuijotti ovea suu auki. Hänen suunsa ei sulkeutunut silloinkaan, kun oven takaa kuului hiljaista renkaiden natinaa ja ovi avautui. Hän tuijotti häpeämättömän hämillään pyörätuolissa istuvaa intiaanipapparaista.
"Niin...?" mies kysyi.
"Tuota... Olen eksynyt".
"Ja?"
"Niin että missä minä olen ja..."
"KUKA SIELLÄ ON?!"
"Joku eksynyt nainen!"
"TAAS!?!"
"Eikö sinulla ole parempaakaan tekemistä kuin karjua huoneessasi?"
"VITTU PITÄÄKÖ TÄSSÄ SAATANA HOUSUT REPIÄ JA PAINUA METSÄÄN HÄ?!"
"Öhöm... Taisin tulla huonoon aikaan?" Prinsessa änkytti ja etsi katseellaan metsässä mahdollisesti hehkuvaa oviaukkoa. Ehkä hän oli jo oppinut, että teinipoika on teinipoika, vaikka olisi kuinka komea ja aikaisin kehittynyt.
"Ei kun tule nyt sisään vain. Pahoittelen poikaani. Hänellä on nyt vähän rankka elämänvaihe menossa. Naishuolia, hormoneja..."
"EI TARVII TUNTEMATTOMILLE KERTOA KAIKKEA URPO!" kuului perähuoneesta.
"Niin, minne olet matkalla?"
"En itseasiassa tiedä. En oikeastaan edes tiedä mistä tulin. Taisin lyödä pääni tuolla metsässä..." Prinsessa aloitti. Metsässä -sana aiheutti kolinaa perähuoneessa ja pian sieltä ilmestyikin todella pitkä, komea ja maskuliininen teinipoika. Prinsessa meinasi kertoa ääneen, että Taylor Lautner ei tehnyt tälle mitään oikeutta..
"Mitä siellä metsässä nyt on?" Jacob kysyi. Tällä kertaa normaalilla äänensävyllä.

----Jatkuu-----
 
**

Vastuuvapautus: Jacobin ja Billyn omistaa Stephenie Meyer ja en tienaa tällä sadulla mitään, yllättävää kyllä :D

Ja huomenna se uusi joululaulu vaikka se olisi viimeinen tekoni.