Herään siihen, että Myy läiskii tassullaan naamaani ja haluaa peittoni alle. Nostan peittoa ja otan rakkahani kainalooni ja samalla päätän vilkaista, onko kukaan kaivannut minua yön aikana. Huomaan, että kännykkäni on sammunut.
"Juuust brilliant", ajattelen samalla kun yritän painaa käynnistysnappia. Mitään ei tapahdu. Irrotan akun, laitan sen takaisin ja yritän uudelleen. Mitään ei tapahdu.
Pyydän korkeimmilta voimilta, että syy on akun loppumisessa, eikä siinä, että tämä helvetin-jo-kahdesti-huollossa-käynyt -maanantaikänny on taas hajonnut. Pistän kännykän laturiin ja jatkan uniani.


Herään siihen, että Myy läiskii minua tassullaan naamaani.

Herään siihen, että Myy nuolee korvareikääni. Huomaan, että olen mystisesti kääntynyt niin, että jalkani ovat tyynyillä ja pääni jalkopäässä. Hämmentävää. Hyvin hämmentävää. Muistutan itseäni siitä, että kymmeneltä alkaa Bodybalance ja kannattaisi varmaan nousta ylös, sillä on vielä aika pimeää, eli kello ei voi olla vielä kymmentä.

Herään siihen, että yskin Myyn karvoja kurkustani. Olen taas kuolannut Hänen majesteettisen turkkinsa litimäräksi. Nou can duu. Yritän jälleen avata kännykkää. Aukeaa pin-koodin kysymiseen asti ja jumii siihen. Mahtavaa. Se on siis taas rikki. En jaksa nousta ja raahautua olkkariin katsomaan kelloa, joten makaan hetken.

Herään. Päätän sulkea silmäni vielä hetkeksi.

Herään siihen, että Myy kuolaa poskelleni. Nousen vaivalloisesti ylös ja menen olkkariin tarkastamaan kellon. Varttia vaille kymmenen. Se siitä urheilullisesti päivän avauksesta.

Menen suihkuun ja saan sampoota silmääni.

En jaksa laittaa aamupalaa, vaan päätän syödä vasta koulussa lounaan ennen kahdeltatoista alkavaa luentoa, sen jälkeen kun olen ensin vienyt kännykän huoltoon ja hakenut kirjastosta tenttikirjan.

Etsin takuukuittia. En löydä sitä. Päätän pärjätä ilman.

Ulkona on -15 astetta pakkasta ja unohdin laittaa autoni roikkaan. Lähtö viivästyy siis puolituntia. Hienoa ennakointia Fenii, hienoa ennakointia.

Koko kaupunki on pysäköinyt Revontulen parkkihalliin ja joudun pysäköimään niin kauas ovista kuin mahdollista. Ihanata, ihanata.

Liikkeessä edelläni on kaksi pappaa, joilla molemmilla on hirveästi asiaa. Minuutit raksuttavat. Yritän korjata puhelimeni tuijotuksellani, mutten onnistu siinä. Vihdoinkin pääsen avautumaan maanantaikännykästäni ja se lähti huoltoon. Nähtävästi takuukuittia ei tarvita, kun puhelimeni malli on niin uusi. Jippijaijee. Uusi ja paska. PASKA. PASKA. Joudun jälleen selviämään elämästä kettumaisen Samsungin kosketusnäyttöluuserin kanssa. Pikkuhiljaa alkaa ärsyttää.

Kiroan, kun unohdin lapaset kämpilleni kun väännän kylmän autoni kanssa kohti kirjastoa.

Jassode. Kirjasto on remontissa. Mahtavaa. MAHTAVAA. Saan tenttikirjani vasta huomenna. Tenttihän on perjantaina. MIKÄS KIIRE TÄSSÄ. Kyllähän minä nyt sosiologian tutkimuksesta kaiken ymmärrän ilman mitään lukemistakin. Perkele. Jälleen hienoa ennakointia Fenii, hienoa ennakointia.

Menen yliopistolle syömään. Pelkästään epäsuosikkiruokiani tarjolla. Nyt alkaa ihan oikeasti ketuttaa.

Syön salaattini niin nopeaa kuin mahdollista, mutta huomaan myöhästyväni luennolta kuitenkin puolisen tuntia. Salaattisuikale jää roikkumaan suustani juuri silloin, kun söpö oikeustieteilijä katsoo suuntaani. Näytän mentaallisesti vajaalta rusakolta. Hienoa. Syön ruokani mökötyksen vallassa ja lähden etsimään luokkahuonetta.
 

Pysähdyn luokkahuoneen eteen ja savua alkaa nousta korvista. Luennoitsija sairas, luento peruttu. Toki tämä olisi ollut kiva tietää aiemmin, mutta hyvähän se on päästä sähköpostia lukemaan kun yliopiston verkko on ollut alhaalla eilisillasta. Tack så mycket.

Kotona vedän sormeni auki tonnikalatölkillä. Wau.

Netti alkaa toimia ja saan tietää, että sain ala-arvoisen arvosanan kurssista, jolla luulin pärjänneeni.
Nyt alkaa potuttaa. POTUTTAA.

Jahas, Myyllä on maha vähän löysällä, joten hän on päättänyt pyyhkiä Hänen majesteettisen persereikänsä eteisenmattoon.

Jynssään mattoa ja saan pesuainetta haavaani. Laastarit ovat loppuneet. Ottaa päähän.

En jaksa mennä salille, koska olen laiska ja en ansaitse kiinteää takapuolta. Märehdin itseinhon vallassa ja lyön pääni korituolissani törröttävään naulaan. Ihanaa. Miksi en vaan voinut nukkua koko perkeleen päivää?

Katson Salkkarit. Stuba räjähti. PERKELE!

Tanssitunnilla en tajua mitään ja saan kuulla, että esiinnymme ensi maanantaina. Hienoa. Todella hienoa. Erittäin liekehtivän hienoa.

Istun jälleen kotosalla ja exäni aloittaa kanssani mesekeskustelun lauseella:
"Mee töihin"
ja jatkaa
"Mettähallitus pyörii minun verorahoilla"
ja jatkaa
"Veisit Afrikan neekerilapsiltakin riisit nenän edestä jos voisit"
ja jatkaa
"sie se olet sellainen pieni niinku erittäin pieni"
Viimeistä lausetta en ymmärrä minäkään.

Ja sitten hän alkoi morkata kissoja. Kuulemma turhia ja säälittäviä eläimiä, jotka ovat vaaraksi vain hiirille ja pikkulinnoille.
Muistutin häntä eräästä tapauksesta, jossa eräs mies makasi sängylläni nenästä varpaisiin peiton alla piilossa ja katseli pälyillen sängyllä istuvaa kissanpentua ja sanoi jännittävänsä.

Ihan ymmärrettävää. En minäkään pidä eläimistä, joita pelkään. Esim. käärmeistä. Mutta olen sen verta eläinrakas, että ymmärrän, että myös käärmeisiin voi kiintyä ja niitä voidaan pitää rakkaina lemmikkeinä, eivätkä ansaitse vähättelyä minunlaiseltani pelkurilta.

Päätän, että alan ihan totta nostamaan rimaani näissä miesasioissa.

Menen nukkumaan. Mistä vetoa, että näen unta niistä Salkkareiden pelleistä?

P.S. Onko kukaan muu huomannut, että Tuesday kirjoitetaan ihan saatanan tyhmästi?