Niin siinä vain kävi, etten selvinnytkään suklaattomasta viikostani niin hyvin kun piti. Isänpäiväjuhlat sen kaatoivat. :/ Tämä siksi, että suuntasimme itänaapuriin juhlistamaan pappaani ja äitini oli pakannut mukaan sekä pakastekermakakun, että minua - maitoallergikkoa - ajatellen myös sen kostean suklaakakun, joka on ainoa pakastekakku, missä ei sitä maitoa ole. En mie vaan kehdannut kieltäytyä :( Anteeksi!

Puolustaudun sillä, että söin vain ihan tuhottoman pienen palan. Kuudesosan puolikkaasta kakusta ja se kakku on aika pieni. Normaalistihan vedän sellaisen kokonaisena kerralla. Ei minun edes tehnyt mieli sitä ja selvisin myös hetkellisestä santsaushimosta, mikä iski jälkikäteen.

Mutta olen pettynyt. Olen pettänyt itseni ja teidät. Toivon, että te jaksatte taistella loppuun asti ja selvitä tästä viikosta paremmin kuin minä, surkea esikuvanne ja holistien holisti. Rangaistuksena en siis saa katsoa Sinkkuelämää 2 -leffaa samalla kosteaa suklaakakkua syöden, vaan ajattelin pitää uuden suklaattoman viikon ensi viikolla. Selvisin kuitenkin viidestä päivästä niin helposti, että varmasti puksutan seitsemänkin päivää tarvittaessa putkeen. Jos epäonnistun ensi viikostakin, niin en hanki suklaajoulukalenteria vaan sellaisen kämäsen partiolaisten kuvakalenterin.

Joku saattaa ihmetellä, että miksi en voinut kieltäytyä kakkupalasesta.
1. Äitini oli hankkinut sen sinne minua varten. Joo, olisi ehkä pitänyt mainita, että olen suklaalakossa aikaisemmin, eikä vasta syömisen jälkeen.
2. Mummini epäilee vakavaa sairautta joka kerta, kun kieltäydyn syömästä jotain. Olen hänen kolmesta lapsenlapsestaan ainoa, joka on "aina syönyt lautasen tyhjäksi ja ottanut lisää. Pottua, kalaa ja kampanisua tämä tyttö syö ihan raavaitten miestenkin edestä ja katsokaas nyt kuinka pitkäksi ja hoikaksi hän on kasvanutkaan". Lisäksi hän tunnin välein tuputtaa minulle leipää, makkaraa, keksiä tai käskee lämmittämään pakastimesta jotain syötävää. En nähtävästi nuorempana kyennyt paastoamaan yli kuuttakymmentä minuuttia.
Toimin tästä syystä esimerkkinä joka kerta, kun minua 8 ja 17 vuotta nuoremmat serkkuni nirsoilevat eri ruokien kohdalla. "Jenny on AINA syönyt kaikkea ja teillä ei ole mitään mahdollisuutta kasvaa  yhtä pitkäksi jos syötte vaan karkkia ja nuudelia"
Nähtävästi pituus on tavoiteltava piirre tässä suvussa?
Kasvoin muuten viime vuoden aikana sentin. Lääkäri oli kevyesti kummissaan, minun kun piti lopettaa kasvaminen kuusi senttiä sitten. MUAH. I'll be a supermodel!
3. Se oli kostea suklaakakku. Ylimakea, supersuklainen, sopivasti sulanut ja suurin intohimoni heti tulisesti marinoitujen hornet-kanapalojen jälkeen. EN VAAN PYSTYNYT! En :(

 

Yksisarviset on kanssani samaa mieltä siitä, että olen huono lakkoilija ja huonon tahdonvoiman sanakirjaesimerkki. Otsaani tiistaina pamahtanut punainen ja märkivä kunniamerkkinikin on katoamaan päin. :( Hyvästi, kannustus-finnini.