Aamulla herätessäni kävelin ensimmäisenä vessaan ja peilistä näkyi jotain hirvittävää.

Finni.

Keskellä otsaa.

Suuri, punainen pallura keskellä otsaani.

Nähtävästi jo vuorokausi ilman suklaata saa aikaan sen, että elimistö alkaa työntää sitä hirveää suklaakuonaa ulos itsestään ihoni kautta. Tai sitten tämä on kunniamerkki yksisarvisilta: olen osoittanut suurta mielenlujuutta ja tahdonvoimaa.

Peili kertoi myös jotain muuta hirvittävää ja suklaanaiheuttamaa, mutta en halua mainita sitä tässä, koska mahdollisesti tuleva kultaseni lukee tätä, enkä halua, että hän saa mitään syytä vältellä minua.

Kymmeneltä raahauduin bodybalance tunnille ja pääsin pitkästä aikaa venyttelemään. En venynyt minnekään. Nähtävästi lakkoilu aiheuttaa myös tietynlaista sinnikkyyttä vartalossani.

Pahin hetki tuli katsellessani McLeodin tyttäriä, joissa Stevielle haluttiin tarjota suklaakakkua suklaalastuilla ja tuplasuklaajäätelöllä. Tuli sellainen pieni hinku lähteä Lähi-Siwaan. Joten lähdin sinne. Ja ostin Dracula-karkkia (65gr) ja Cokis-zeroa. Mistä tulikin mieleeni, että voisin periaatteessa viettää sitten tämän suklaattoman viikonjälkeen virvoitusjuomattoman loppukuun, ei meinaan oo hyväksi nuo hiilihapot sell... ei kun joo, siitähän ei pitänyt sanoa mitään.

Anyhow. Nämä kaksi päivää ovat sujuneet hyvin. Enää viisi päivää jäljellä ja toivottavasti kykenisin selviämään edes muutamasta päivästä ilman mitään sokerista korviketta. Voisi käydä ostamassa maapähkinöitä ja rusinoita.

Nyt sitten tanssimaan itämaista tanssia ja hankkimaan itselleni jotain curvy, sexy and fabulous -asennetta.

Well, How you doin'?