Kiitoksia Kaisalle kommentista edelliseen postaukseen, jossa hän ehdotti, että olisin viikon muotibloggaaja. Koska itseni nolaaminen on tämän blogin kulmakiviä, niin mikä ettei! Toisaalta onhan tämä sinänsäkin positiivinen kokeilu, että ainakin saatte seitsemän päivän aikana joka päivä jotakin luettavaa. Laatu toki hyvin vaihtelevaa.
Ja koska tässä on selkeästi haasteainesta meillä ei-muotibloggareille niin haastanpas Womppiksen, Annan ja Tiian.
Säännöt? Ota viikon ajan "päivän asu"-kuvia, tyylittömyydestä EI sakoteta.
Haasta kenet haluat. Mutta älä valmista tyylitaituria.

Muotibloggaus on hankalaa. Miten on mahdollista saada edustava kuva sekä vaatteista, että naamasta, että vartalosta? Etenkin kun omista (blogikielellä) hovikuvaajaa, vaan kuvaajana toimii ruokapöytäni/keittiötasoni, jonka johdosta näytän lähinnä jättiläiseltä.

Ensimmäinen yritys luonnollisesti epäonnistui. Unohdin säätää kameraan salaman ja luulin jo, ettei tämä kamera edes mitään kuvia otakkaan, joten sain todistusaineistoa hitaasta batistiinikävelystäni ja perusilmeestäni, joka on kaikkea muuta kuin sovelias elävän ihmisen kasvoille.
Huomaatte kuvasta, kuinka hyvin kohtelen rakkaimpiani, eli kenkiäni. Vois järjestellä eteisen pitkästä aikaa. Minulla olisi itseasiassa useampi pari kenkiä myytävänä, voisin tunkia niitä huuto.nettiin jossain välissä.

Koska kaukaiselta keittiötasolta otetut kuvat olivat ainoita, joissa näkyy sekä pää, että kengät niin laatu on aika heikko. Tajusin muuten taas pitkästä aikaa, kuinka epäsopusuhtaiselta näytän kun laitan jalkaan korot ja vyötärölle vyön.  Ilmankin kenkiä lonkkaluusta maahan on metri, selälle jää se 40cm ja loput 30cm koostuu kaulasta ja päästä. Lyhyt selkä on rasittava jo siksi, että joudun väkisin jättämään kaikki ne ihanat, leveät ja rokkaavat vyötärövyöt kiltisti kauppaan, koska vyö ei yksinkertaisesti mahdu lonkkaluun ja kylkiluun väliselle alueelle, vaan jää törkeästi törröttämään ja luo lihottavan efektin.

Olen etsinyt vyön värisiä kenkiä kissojen ja koirien kanssa, mutta vielä ei ole onnistanut. Nämä Huuto.Netistä bongatut kengät ovat tarpeeksi lähellä, että kehtaan käyttää niitä yhtä aikaa. Ei se ole niin nöpönuukaa onko kaikki nyt niin sävysävyyn. Haaveilen sinisistä farkkulegginsseistä noiden mustien housujen tilalle, mutten omista sellaisia.

Kävin tänään Lindexillä ja siellä oli TÄYDELLISET farkkulegginssit rekissä, jossa luki "Legginssit 19,95€" Ajattelin, että ei ole paha hinta, näyttävät olevan vielä 10€ alennuksessa. Mahtuivat jalkaan ja näyttivät hyviltä. Jeejee, ostan nämä. Menin kassalle ja kassa antoi hinnaksi 29,95€. Katsokaas kun se rekin päällä oleva lappu viittasi vain mustiin ja harmaisiin legginsseihin, ei näihin sinisiin. Miksei vois tehdä selkeämpiä hintalappuja? Toki tässä oletetaan, että ostaja rakastuu näihin sinisiin leggareihin niin paljon, ettei välitäkkään, etteivät ne ole juuri nyt tarjouksessa ja ostaa kuitenkin. Minä nyt en kuitenkaan suostu maksamaan kolmeakymppiä modernisti värjätyistä kalsareista, sori vaan. Eli kalsarit jäi kauppaan tällä kertaa.

Prinsessavilkutusta.

Eli siis
Paita: Gina Tricot
Vyö: Gina Tricot
Housut: Äidiltä
Kengät: H&M. Huuto.netistä ostettu.

Ja kävin siis luennolla istumassa kaksi tuntia. Olisin mennyt lörttövaatteissa ja pastellisaappaissani, mutta aattelin nyt vähän yrittää ees jotain. Mutta eikhän pastellisaappahani pääse jossain välissäkin esille.