Hiukset! Eikös vaan olekin hienot, vaikka itse sanonkin?

Itse asiassa rakastan hiuksiani syvästi jo siksi, että hyvin pitkästä aikaa minulta tultiin kysymään papereita! Enhän käykkään Sodankylän baareissa kuin vähintään kerran kuukaudessa (ok, vähintään kaksi kertaa kuukaudessa) ja laulan myös usein karaokea, enkä niin ollen varmaankaan jää työntekijöiden mieleen.  Kieltämättä teki mieli kysyä: "Eksie muka tiiä kuka mie oon?!" (<- eikös vaan kuulostakin jämäkämmältä näin maalaisittain?)

Sitten huomasin asioiden valoisan puolen.
Hiukseni ovat nuorentaneet minua viisi vuotta.
Olen syntynyt vuonna 1993!!
Olen ysikymppinen vaahtosamm...!! Eh, meinaan että paloauto. Kivasti kun on kiloja kertynyt kaikkiin poskiin(kin).

Ylläolevassa kuvassa esitän omaavani kuuman kinkun, jota koskettamalla suustani pääsee kiusääniä. Ikävä kyllä taisin demonstroida ennemminkin "kiss my ass"-eleen.
Raskaustopit rules näinä Jesus Bauer-aikoina. Iltaani varjosti hieman myös se, että nämä suht. löysävartiset ylipolvensaappaanikin lakkautivat verenkierron pohkeistani. Viimeinen varoitus siitä, että nyt täytyy tehdä jotain tälle syömiselle, tai kohta en mahdu enää lempikenkiini!

Lähdimme jälleen Sadun kanssa liikenteeseen, mutta tällä kertaa painuimme kylille minun (lapsuuden)kotini kautta. Katsoimme 500 days of summer, jonka varastin eräältä Rovaniemen R-kioskilta ja salakuljetin mukanani Sodankylään asti. Kieltämättä kauhistuin, kun avasin laukkuni täällä ja huomasin, että unohdin palauttaa keskiviikkona vuokratun vuokra-DVD:n, mutta ehkä saan tämän joskus anteeksi.

Lähdimme baariin suurien odotuksien saattelemana, sillä olimme varmoja törmäävämme tänään ristikunnan ritareihin. Nähtävästi ritarit eivät kuitenkaan kokeneet tarvetta juhlistaa saavutuksiaan, niin pohja meni siltäkin "ei muka huomata niitä ja sit ne juoksis niinku meiän perässä"-suunnitelmalta.

Pitkästä aikaa puhuin myös Rekkamiehen kanssa! (Jos joku muistaa sieltä parin vuoden takaisia juttujani, joista suurimman osan olen tainnut poistaa :P) Hän ei ole aikaisemmin uskaltanut jutella kanssani, koska pelkäsi joutuvansa "nettiin, niinkuin luonto minut tarkoitti" Lupasin, etten kirjoita hänestä blogiini.

Ja nähtävästi petin lupaukseni.

En taidakkaan olla niin luotettava, kun olen olettanut.

Kysyin kuitenkin häneltä, että haittaako häntä, että kirjoitan tänne, että tanssin hänen kanssaan hitaita. Hän vastasi ei. Kuitenkin hänen humalatilansa oli niin peruslappilainen, etten ole varma, että tarkoittiko hän, että "Ei, ei haittaa" vai "Ei, et saa kirjoittaa"

Noo... Ei se ole niin vakavaa.

Viimeinen hidas toisessa seurassa sai pupillini laajenemaan.
 


Lopuksi haluan olla todella mystinen, ja lainaan sinkkuelämästä tuttua lausahdusta
"I'm sorry
I can't
Don't hate me"