Tänään perjantaina, 10.9.2010, minä nukahdin yliopiston kirjastossa.

Tekstiviestin lähettämisen jälkeen pääni tuntui niin kovin raskaalta, että painoin sen vaivihkaa vasten käsivarttani ja nojasin pääni mukavan viileää kirjastolukukopperin seinää vasten.

Olen huonouninen ihminen. Käytän lähes aina korvatulppia, koska pieninkin epämääräinen äänähdys naapuriasunnostani herättää minut ja alan hapuilla yöpöydälläni sijaitsevaa yksisarvispenaaliani aseekseni mahdollista hyökkääjää vastaan.

Mutta nyt... Nyt kirjaston käytävillä kaikuva korkokenkien kopina, tuolian maata viistävät raapaisut ja syysflunssaisten oikislaisten aivastukset olivat kuin moderni versio Lapin äidin kehtolaulusta. Joten suljin silmäni, ja vaivuin uneen.

Heräsin toki jo vartin kuluttua, mutta olin ehtinyt kuolata Gina tricotin ruutupaidan hihan märäksi ja painaa käsivarteni tunnettomaksi. Hämmentyneenä nostin pääni, ja huomasin, että suurin osa hiuksistani olivat menneet ahdistelemaan viereisessä kopissa istuvaa nuorta miestä. Ehkä hän ei huomannut? Ehkä en häirinnyt hänen  akateemista lukukokemustaan kovin paljoa?

Onneksi näytän fuksijaisviikon opiskelijalta tässä lookissani. Menen helposti krapulaisesta kasvatustieteilijästä, eikä kenekään tarvitse tietää olemukseni taustalla olevia tylsiä syitä, joihin kuuluu mm. viikon jatkunut kurkkukipu, kevyt kuumeilu ja viiden tunnin yöunet kissan kanssa, joka välttämättä haluaa järjestää showpaini-esityksen sängylläni tunnin välein keskellä yötä. Pehmolelu-huskyni Matti on kohta tunnistamattomassa kuosissa.

Mutta nyt lähden suuntaamaan kohti yliopiston suurinta salia ja siellä järjestettävää YTK:n yleistä tenttiä. Johdatus yhteiskuntatieteelliseen tutkimukseen menee varmasti penkin alle, mutta olen liian väsynyt välittääkseni. Vannon, että liityn Mensaan tai CIA:hin jos pääsen tästä lävitse.

Ostaisin Batterya virkistykseksi, mutta herkkänä semiabsolutistina reagoin vahvasti kaikkiin piristeisiin sekä myös rauhoittaviin ja lupasin lähteä Sadun kanssa tänään pitkästä aikaa Rovaniemen sykkivään yöelämään ja minun on pakko saada nukkua päiväunet.

Jossain muualla kuin lukukopperossa.