Myönnetään. Kun ensimmäisen kerran luin Houkutus -kirjan niin pidin siitä ihan suunnattomasti. Muistaakseni luin sen kaksi kertaa putkeen ja haaveilin joskus löytäväni Edwardin kaltaisen poikaystävän. Puolustukseni haluan sanoa, että olin tuolloin 17-vuotias ja täysin kykenemätön ajattelemaan rationaalisesti fantasiahahmojen kohdalla.

Uusi kuu -kirjasta pidin myös paljon, koska siinä Meyer esitteli ensimmäisen aidosti syvällisen ja moniulotteisen hahmon; Jacobin. Jacobissa on oikeasti hyvät ja huonot puolensa, häntä on helppo sekä vihata, että rakastaa ja hän on moniulotteinen niinkuin hyvän fiktiohahmon kuuluukin olla.

Epäilys ja Aamunkoi olivatkin sitten silkkaa mahalaskua kohdallani. Olen kyseiset kirjat lukenut useammin kuin yhden kerran, mutta en vaan kykene eläytymään niihin. Epäilys nyt viimeistään on osoitus siitä, ettei Stephenie Meyer ole kovinkaan kaksinen kirjailija. Häneltä puuttuu uskallus tehdä oikeasti radikaaleja ratkaisuja ja juonenkäänteitä, hahmot ovat hyvin pinnallisia ja yksipuolisia. Hän haluaa antaa kaikille hahmoille Happily Ever Afterin ja se ainakin omalla kohdallani laskee huomattavasti arvostustani kyseistä kirjasarjaa ja kirjailijaa kohtaan. Yhdellä sanalla: TYLSÄÄ!

Mietitään nyt esimerkiksi päähenkilöä. Bella Swan on suomennettuna Kaunis Joutsen. Jos ette tiedä käsitettä Mary Sue niin Bella on kuin kävelevä esimerkki kyseisestä stereotypiasta. Ja ns. oikeassa kirjallisuudessa ei mielestäni pitäisi kovin helposti Mary Sue -hahmoja löytyä. Edward on nyt pahimman luokan mormoonistalkkeri ja nyt; 22-vuotiaan aivoilla varustettuna en ikinä haluaisi poikaystävää, joka haluaa katsoa minua kuin nukun, seurata minua kaikkialle, olla aina tietoinen tekemisistäni ja rajoittaa elämääni. Jacobin ottaisin, jos hän ei olisi menettänyt kaikkea mielenkiintoisuutta sillä hetkellä, kun Meyer teki "ah-niin-yllättävän-ratkaisun", jonka ansiosta Bellan ei tarvitse koskaan elää erossa rakkaasta Jacobistakaan. Jos jatko-osa tulee niin varmasti Charliekin päätyy vampyyriksi. 

Mutta niin: LEFFAAN!

Koska en pitänyt kirjasta, niin odotukseni eivät olleet korkealla kyllä elokuvankaan kohdalla. Siksi olinkin positiivisesti yllättynyt! Latteat hahmot ja kornit vuorosanat toimivat yllättävän hyvin elokuvassa, jossa on sallittua hahmojen pinnalliseksi jääminen ja joka vaatii vuorosanojen karsimista ja ennen kaikkea parantelua elokuvayleisöä varten. Mii laik it.

Jacob on suosikkihahmoni ja vaikka minun on äärimmäisen hankala antaa anteeksi sitä, että elokuvassa häntä näyttelee suhteellisen lyhyt, lapsenpyöreä kasvoinen nykerönenä, jonka hampaat on Mount Everestin huippua valkoisemmat niin täytyy antaa jotain rispektiä Taylor Lautnerille, koska hän kuitenkin yrittää parhaansa. Robert Pattinsson on taas jumalaisen hyvännäköinen, mutta koska en pidä hänen hahmostaan enää niin keskityin nyrpistelemään nokkaani kun hän ah-niin-romanttisesti kosi ensirakkauttaan ja päätti pysyä neitsyenä aina hääyöhön asti. Miksi kukaan ei ole opettanut Bellalle, että sikaa ei osteta säkissä? Ja koska miehethän on tunnetusti sikoja niin...

Elokuvan erikoistehosteet olivat mukavaa katsottavaa, vaikkakin susien liikkeissä oli nähtävissä pientä nykimistä. Taistelukohtaus oli hieno (vaikkakin ainoa haavoittunut olikin sellainen, joka paranee hetkessä ja täysin ennalleen TYLSÄÄ. Jos J.K. Rowling olisi kirjoittanut Twilightin niin joku olisi kuollut ja kaksi olisi vammautunut. Niin taisteluissa käy yleensä ihan oikeassakin maailmassa. Mutta hei, tämä on fantasiaa ja mormonikirjailija nyt ainakin haluaa poistaa ympäriltään kaiken pahan ja itkua aiheuttavan.) Vampyyrit olivat vihdoinkin iholtaan kuolleen näköisiä ja silmät näyttivät siisteiltä. Minua ei haittaa ollenkaan se, että he kimaltelevat auringossa ja heillä ei ole torahampaita. On hieman lapsellistakin väittää, että vampyyrien pitää olla sellaisia ja tällaisia, koska tietääkseni he ovat fantasiahahmoja ja niillä saa tehdä mitä lystää. Kun minä kirjoitan fantasiakirjan niin keijut ovat metrin mittaisia, syöksevät tulta silmistään ja harrastavat räävitöntä seksiä hyeenojen kanssa.

Juoni oli leikelty hyvin ja muutoksia oli tehty niin, että elokuva piti otteessaan ja kaikki turhat ja nolot lässytykset oli karsittu pois. Hyvin tätä sen pari tuntia katsoi. Näyttelijäsuoritukset eivät aiheuttaneet sääliä, kuten esim. varhaisten Potter-leffojen lapsinäyttelijöiden suoritukset aikanaan. Mutta Twilight-hahmot ovatkin sellaisia, että todennäköisesti minäkin pystyisin näyttelemään jotakin heistä uskottavasti.

Anyhow, jos on lukenut kirjan niin kyllähän tuo kannattaa katsastaa jo ihan paidattomien ja hyvinruskettuneiden pikkupoikienkin vuoksi. Lisäksi mustasukkaisuuden tematiikka oli tuotu hyvin esille ja huomattavasti paremmin mitä kirjassa. Kirjassahan Edward on ah-niin-täydellinen-ja-ymmärtäväinen ettei kyllä selkeästi tuo mustasukkaisuuttakaan esille. Tai sitten Bella on vaan sokea Edwardin huonoille puolille. Niin sen  täytyy olla.