Kävin siis sunnuntaina Simerockissa katsastamassa Herra Ylpön, Anna Puun, Tarotin sekä Sonata Arctican. Turmion kätelöiden aikaan söin nachoja nurmikolla, koska viime vuoden Simessä jouduin heidän keikallaan riehuvien teinipoikien keskelle jonkunsortin moshauskilpailuun. Brr. Nyt selviydyin keikasta onneksi ilman mustelmia ja traumoja hiuksia kohtaan.

Herra Ylpöllä on allekirjoittaneen mielestä ehkä seksikkäin miesääni ikinä. Sekä Herra Ylpön & Ihmisten, sekä Maj Karman musiikki on aina iskenyt minuun ja olinkin aika riemuissani keikalla. Tanssittavaa rokrokkia. Yleisö oli aika vaisua paria huutelevaa känniääliötä lukuunottamatta, mutta itse otin keikasta kaiken irti. Mitä sitten jos kukaan muu ympärilläsi ei tanssi? Tanssi yksin. Ei kukaan muu kuin sinä tiedä sitä, että olet täysin selvinpäin ja vaikka tietäisivätkin niin onhan se kieltämättä jotenkin hienompaa uskaltaa riehua keikalla muutenkin kuin umpikännissä, eiksje?

Anna Puu oli aivan ihana, vaikkakin setti jäi hieman vajaaksi, koska rankkasade iski kesken hänen keikkansa ja sähkölaitteet piti saada suojatuksi yms. Jostain syystä sade ei tuntunut lainkaan pahalta kun esiintyjä oli todella aurinkoinen ja musiikki melankolisen onnellista.

Anna Puun "Riko Minut" -kappale on tällä hetkellä varmaan ipodini soitetuin kipale. Iskee kuin nakki silmään. Voisin oikeasti alkaa kehittellä jotenkin näitä sanontojani, kun en itsekään ole varma mistä nämä tulee ja mitä nämä tarkoittaa. Nakki silmään? c'moon.

Tarotin keikalla kävi ainakin selväksi se, ettei suomalaiset bändit turhia lavasteilla kehuskele.

Tai pelkää aiheuttaa vaarallisia väkivaltatilanteita.

Tykkäsin keikasta kovasti, vaikkan sinänsä hirveän paljon ole Tarotin tuotantoon perehtynyt. Tutustuminenkin bändiin kävi oikein teiniä Nightwish->Marco->Tarot -reittiä, mutta reitti kannatti käydä. Lavaenergia oli hyvää ja välispiikit päivän parhaimpia. Tänään onkin sitten Spotifystä Tarot pauhannut, että ensi kerralla osaan laulaa mukana paremmin mitä sunnuntaina :D

Sonata Arctica oli sitten päivän parasta antia minulle. Musiikista olen tykännyt aina ja Kakko osaa todellakin esiintyä. Harvoinpa laulaja eläytyy biiseihin niin, että tekee uimaliikkeitä käsillään kun laulussa puhutaan jossain tunteiden aallokossa uimisesta tjsp. Bändi sai myös kunnolla yleisöön vauhtia ja ainakin eturivin tuntumassa oli hyvä meininki. Taputin rasitusvammaranteeni rikki, mutta oli se sen arvoista <3

Toki olisi ollut mukavaa saada katsekontaktikuva jostakin julkkiksesta, mutta käy se järkkärikin...

Lisäksi olisi ollut kiva huomata aikaisemmin, että kamerani säädöt olivat heikoimmalla laadulla, minkä vuoksi tämän vuoden kuvasaldo on triljoona kertaa pjaskempaa kuin esim. viime vuonna, jolloin ainakin omasta mielestäni sain bändeistä hyviä kuvia näin niinkuin digikamerakuviksi. Nyt onnistui vain ihan muutama kuva neljästäsadasta. Jupijupi.

Muutenkin Simerock oli ainakin omalla kohdallani onnistunut kokemusta. Sää oli sunnuntaina huonompi kuin muina päivinä, mutta ei se itseäni haitannut kun lämpötila oli kuitenkin parinkympin tienoilla. Tekemistä festarialueella on toki huomattavasti vähemmän kuin esimerkiksi kuin Ruisrockissa, mutta alueelta on huomattavasti helpompi poistua esimerkiksi kaupungille kuin ruissarialueelta. Muutenkin itse olen enemmän pikkufestareiden suosija kuin isojen. Tykkään kun on tilaa bailata lähellä lavaa ja ihmisiä ei tungeksi joka paikassa. Ensi vuonna uudestaan, josko pääsisi jo kolmeksi päiväksi paikalle :)