Minulla on maanantaina tentti, jonka vuoksi jätin kannettavani Rovaniemelle kun tulin käymään täällä metsikössä työskentelemässä. Kannettava siis häiritsee lukurauhaani kutsumalla minua istumaan kanssaan sängyllä  tuntitolkulla ja surffailemaan netissä. Tämä pöytäkone ei tee samaa, koska miljoonien johtojen lyhyys estää sänkyyn päätymisen. Siksi siis olen ollut hiljaa muutamia päiviä. Lisäksi minulla ei oikeastaan ole mitään kerrottavaa. It's raining men -aika päättyi taas vaihteeksi kuin hujauksessa ja elän parhaillani jotain horroskautta; toisaalta olen tyytymätön miehettömyyteeni, toisaalta olen tyytyväinen siihen. Toisaalta haluaisin ajaa kaikki ei-poikaystäväehdokkaat pois ja odotella rauhassa sopivaa ehdokasta, mutta toisaalta en haluaisi luopua kenestäkään ihan vielä. Ehkä vietän nyt villin sinkkukesän väärien miesten kanssa ja rauhoitun sitten syyskuussa. Sovittu?

Käytiin eilen baarissa ja siellä ei ollut mitään, eikä ketään. Lauloin karaokessa Sinua, Sinua rakastan kappaleen ja oli hauskaa vetää tunteella "Niin HUUUUUUUUtaa minulle avaRUUS. Niin kiiiiiRRRRkuvat TÄHdet ohimoni läpi!" Ensi kerralla eläydyn vielä paremmin. Ihana, ihana kappale <3

Kuvia otettiin kuitenkin aika paljonkin, ja opin niistä pari asiaa, jotka voivat vaikuttaa siihen, että en ole löytänyt varteenotettavaa miestä aikoihin:

Olen suuruuden hullu. Vaadin mieheltä aivan liikaa.

Romanttisten elokuvien matkiminen tuo saatanallisen puoleni esiin.

Oma hiusvärini on harmaa. Etsin siis liian nuoria miehiä. Jatkossa askeleeni suuntaavat viikonloppuisin vain lavatansseihin viidenkympinvillityksestä kärsiviä smurffeja metsästämään.