Ehdinkin valittaa koko kesäkuun, että ei ole ketään miestä, jolle tekstata tai jota tavata tai joka toisi edes pientä vipinää elämääni. Satu lohdutteli, että yleensä pitkän kuivan jälkeen ne miehet sitten pamauttaa vuorokauden sisällä takaisin ja sekaan tulee myös pari uutta. Noinhan siinä periaatteessa kävikin ja edellinen viikonloppu olikinn  puhtaasti oikea kevään miesten takaisinmarssi-tapahtuma.

Yllättävin oli ehkä se, kuin HOBITTI (jos kukaan enää muistaa, minä en meinannut) ilmoitti nähneensä minusta räävitöntä skype-unta ja kysyi, että voisinko tehdä tuon unen todeksi. No en todellakaan voi. Minulla ei ole muutenkaan tapana pervoilla puolituntemattomien ihmisten kanssa, joiden kanssa en ole ollut missään tekemisissä yli vuoteen. Olenkohan liian pulmunen, kun Hobitin mielestä kyseessä olisi ihan luonteva asia.

Ei. Ei. Ei. Ei. Kyllä. Sanoin neljä kertaa EI ilman merkittävää vaikutusta, jonka jälkeen Hobitti kysyi haluaisinko, että hän lopettaisi ruinaamisen. Kyllä. Sitten hiljeni. 

Saa nähdä kauanko tämä "Mistä näitä Smurffeja oikein tulee?"+"It's raining men" -aikajakso jatkuu. Toivottavasti ainakin tämän heinäkuun, ettei tarvitsisi täällä kertaakaan inistä kuukauteen, että kun ei oo ketään kelle tekstata yhyy, ja tuon johdosta joudun vaihtamaan Sadun nimen kännykässäni Sakariksi, että edes alitajuisesti kuvittelisin saavani viestejä miehiltä.

Viikonloppuna Simerock Rovaniemellä! Kukaan muu kuin minä menossa?