Aluksi haluan kiittää kaikkia kysyjiä, erityisesti häntä, joka laittoi minulle n. sata kysymystä sisältävän kyselyn :D Eipähän käy aika pitkäksi kun saa siihenkin vastata. Kysymyksiä saa edelleen laitella, jos mielenpäällä on jotain. Ja toive sitoutumiskammo-kirjoituksesta on kuultu ja työn alla ;) Itselleni läheinen aihe, taidan näet "kärsiä" kyseisestä vaivasta itsekin.

Mutta eilen oli suuri päivä. Eilen minä tajusin, että mikä minusta tulee isona. Istutin kaikessa rauhassa metsää Kairijoen varressa, puolitoista tuhatta taimea oli jo maassa ja pohdiskelin perjantai-iltaa, että lähdenkö kylille vai enkö lähde. Jostain syystä ajatukseni päätyivät myös tulevaisuuteeni ja jälleen siihen ikuisuus kysymykseen, että miksimiksiMIKSI luen itseäni parhaillaan kasvatustieteiden maisteriksi, koska se ei vaan tunnu omalta titteliltäni. Aamulla olin lukenut mummon HyväTerveys-lehdestä seksuaaliterapeutista kertovan jutun ja jupisin mielessäni siinä taimia maahan paiskoessani, että mieluummin olisin seksologi kuin kasvatustieteilijä.

Pysähdyin hetkeksi ja sydämeni muljahti rinnassani.

Seksologi?

Sykkeeni kiihtyi ja hymy nousi kasvoilleni.

SEKSOLOGI!

Jumalauta! Minusta tulee isona seksologi! Ja en edes opiskele tuumaakaan väärää alaa, koska kasvatustieteiden maisteri (pääaine mediakasvatus ja laajana sivuaineena kasvatuspsykologia) on enemmän kuin osuva pohjakoulutus seksologille, etenkin jos/kun perehdytän itseni seksuaalipedagogiksi ja myöhemmin kliiniseksi seksologiksi ja pääsen ihkaoikeaksi seksuaaliterapeutiksi. Eniten minua kuitenkin kiehtoo seksologian alan tutkimus ja sen toteuttaminen, joten tuskin kovin moni pääsee istunnoilleni terapoitavaksi, että turhaan varailette aikoja siellä parhaillaan.

KOULU EI LOPU KOSKAAN!

Mutta mitä väliä. 2-3 vuotta ja olen maisteri ja siitä vuosi jos sitäkään ja olen seksologi + syventävä koulutus myöhemmin. Löysin oman alani. Viestintätieteisiin vaihtaminen olisi myös ollut ihan kiinnostava ja mielenkiintoinen ala, mutta se ei vaan aiheuta minussa minkäänlaista intohimoa ja hinkua. Ei minua myöskään innosta tieto- ja viestintätekniikka sivuaineena, vaikka sitä mediakasvattajille tuputetaan. Ei, minua sytyttää psykologia ja yllättäen myös sosiologia kun tänä keväänä väkisin ajauduin kasvatussosiologian perusteet -luennolle ja pidinkin siitä enemmän kuin monesta luennosta koko hemmetin vuonna.

Opiskelumotivaationi lensi kattoon, rikkoi sen, ohitti kuun ja järkytti Saturnuksen painovoimakenttää. Olen vaan niin ONNELLINEN että vihdoinkin, kolmen vuoden umpisynkässä opiskelutunnelissa harhailun jälkeen minulla on päämäärä, jota kohden kulkea ja joka vaan yksinkertaisesti kuiskailee nimeäni.

Seksologi. Ei hitto. Mie vaan olen niin seksologi. Enoni vetää kahvit väärään kurkkuun kun hän jälleen kerran varmasti kysyy minulta "no, miksi sinä sitten valmistut siitä mediakasvatuksesta?"

LET'S ZUMBA! Fenii's happy.



P.S. Seksi on vain osa seksuaalisuutta (vaikkakin toki iso osa). Oma mielenkiintoni kallistuu enemmän ihmisen seksuaalisuuden puolelle kuin varsinaisen seksin puolelle. Seksologi ei ole nimikesuojattu ammattinimike, eli melkeinpä kuka vain voi käyttää itsestään termiä seksologi ja mm. googlettamalla saa helposti sellaisen kuvan, että seksologi lähinnä opastaa ihmisiä seksin parissa, vaikka alaan liittyy hyvin paljon muutakin.