Kuka on se oikea? Mistä hänet tunnistaisi? Onko niitä oikeita vain yksi vai löytyykö niitä jokaiselle omansa ihan jokaiselle viikonpäivälle? Törmäämmekö heihin tässä elämässä, vai täytyykö odottaa seuraavaan? Ja jos seuraava ei tulekaan, niin onko joidenkin kohtalo olla koskaan tapaamatta sitä, jonka kohtaaminen päättäisi heidän siihen astisen elämänsä ja aloittaisi aivan uuden luvun?
Niin paljon kysymyksiä, mutta keskittykäämme vain yhteen kerrallaan.

Mistä tunnet sa oikean?

1. Maailmanpysäyttäjä


Kävelet kaupassa varhain lauantaiaamuna ja muistutat suosta noussutta kalevalan aikaista muumiota. Murohyllyllä tartut suosikkiriisimuroihisi, joita tavoittelee myös joku muu. Sormenne koskettavat Riksin, Raksin tai Poksin (niitä ei kukaan erota) naaman kohdalla ja lävitsesi kulkee sähkövirta. Vilkaiset viereesi ja silmäsi kohtaavat tuon tumman, pitkän muukalaisen ja maailma pysähtyy. Kassoista ei kuulut tasaista piipitystä, vihanneshyllyn mummo lopettaa valituksensa "entisaikaan perunatkin olivat isompia"-aiheesta, S-Marketin valot tuntuvat valaisevan pimeimmänkin sopukkasi ja kuin sattumalta läheisen kirkon kello päättää luoda POMPAM kuin sinetöidäkseen kohtalonne. Mieskin tuijottaa sinua kuin kameli keidasta viikon etsimisen jälkeen. Siinä se nyt on. Se, josta olet lukenut Harlequin-romaaneista. Se Oikea. Aikanaan lapsenlapsienne silmät kostuvat kun kerrotte romanttisesta kohtaamisestanne heille.

Niin uskomattomalta kuin nuo "rakkautta ensisilmäyksellä"-tarinat kuulostavatkin, niin niitä silti tapahtuu. Yhdessä rakkautta käsittelevässä dokumentissa (vuonna pekka ja pekkarinen) nainen kertoi, kuinka hän häämatkallaan kohtasi kadulla ventovieraan miehen, rakastui häneen välittömästi, otti eron ja meni naimisiin tämän randomin kanssa ja ovat olleet nyt happily ever after viimeiset kymmenen vuotta. Ja heidän välinen rakkautensa on niin vahvaa, etteivät he vaan KYKENE olemaan edes kahta päivää näkemättä toisiaan.
Pelottavaa. Jos saisin valita, niin itse en haluaisi rakastua ensi silmäyksellä ainakaan niin paljon, että persoonallisuuteni heittäisi häränpyllyä ja muuttuisin kylkimyyry-jeesusteipiksi ja unohtaisin laatuaika-viikkoni, jolloin vietän täyden viikon tapaamatta ketään erityistä ihmistä. Tosin jos olisin täysin symbioosi-rakastunut, niin tuskin osaisin kaivata omaa aikaani. Minustahan olisi tullut ME. Toki salamarakkaudet monesti kuolevat yhtä nopeaa kuin alkavatkin. Sattuman peliä nämä ensisilmäysrakkaudet..

2. Marsilainen kuminauha


Kohtasit miehen vuonna 2000. Hän osasi katsoa sinua oikein ja perhoset lepattivat vatsanpohjassasi. Sääditte hieman, mutta jutusta ei tullut mitään. Sääditte toisen kerran vuonna 2002, mutta juttu kuivui kasaan ja meinasit unohtaa hänet.  Yllättäen kuitenkin tekstailitte ahkerasti vuoden 2003 syksyllä, mutta ette tavanneet ja juttu kuivui taas kasaan. Seurustelit koko seuraavan vuoden ja mies meni kihloihin vuonna 2005. Törmäsitte pian miehen kihlajaisten jälkeen baarissa, perhoset palasivat ja mies katsoi sinua hymyillen typerästi. Päädyitte sänkyyn ja aamulla juoksitte molemmat omiin suuntiinne. Kahden vuoden kuluttua vuonna 2007 kuulit tuttavaltasi, että mies oli eronnut ja koska itsekin olit sinkku niin päätit kokeilla, josko hänen numeronsa olisi edelleen sama ja tekstasit hänelle. Hän vastasi. Tapasitte kahvin merkeissä ja perhoset olivat niin valtavia, että paksusuolesi meni solmuun. Seurustelitte kaksi kuukautta, minkä jälkeen mies meni työkomennukselle Timbuktuun ja päätitte erota. 2009 mies palasi Timbuktusta thai-vaimonsa kanssa, josta otti kuitenkin eron, lähetti vaimon takaisin Thaimaaseen ja kaatoi sinut sänkyynsä Facebookin chatissa viestittelitte ahkerammin kuin koskaan ja kiihkeän nettiflirttailun jälkeen näitte taas ja perhoset olivat edelleen hengissä. Täsmälleen kymmenen vuotta ensi tapaamisenne jälkeen menitte naimisiin ja elitte onnellisina aina siihen asti, kun mies 88-vuotiaana sai aivoinfarkin.

Joistain ihmisistä ei vaan pääse eroon. Ne ovat vain aina siinä ja ne aiheuttavat aina saman reaktion. Perhosia. Niitä rasittavia vatsanpohjassa räpytteleviä ja suolistokaasuista nautiskelevia hyönteisiä. Marsilainen kuminauha voi olla joko eksäsi, joka aina palaa luoksesi ja joka on niin ärsyttävä, että voisit vaikka nakata häntä vesikannulla, mutta et nakkaa kuitenkaan, koska hänessä on vain sitä jotain. Tai kuminauha voi olla joku, joka aiheutti sinulle perhosia seitsemän vuotta sitten ja aiheuttaa edelleen vaikka kaiken järjen mukaan niiden perhosten olisi pitänyt jo kaikota, koska onhan moni muukin perhosmies lakannut perhosvaikuttamasta vuosien saatossa. Yleensä ensisilmäysrakkauksien sanotaan olevan niitä oikeita, mutta ehkä kuminauhatkin voivat olla niitä oikeita? Omalla tavallaan. Joidenkin mukaan perhoset kuolevat heti kun kuminauhan kanssa on ns. päästy itse asiaan kun taas jotkut kertovat perhosten leijailevan mahassa vielä yhteisessä kiikkustuolissakin. Toisin sanoen: testatkaa kuminauhoja. Jokin heistä sisältänee marsilaisen helmen!

3. Friends 4-eva

Olette olleet läheisiä ystäviä jo ala-asteelta asti. Olette leikkineet yhdessä niin hippaa, poromiestä kuin lääkäriäkin. Hän on nähnyt sinut alasti lukemattomia kertoja ja sinä olet nauranut kippurassa hänen hassulle nakilleen. Murrosiän kuohunnassa teidän luultiin seurustelevan ja te nauroitte epäuskoisesti heidän arveluilleen. Tehän olitte vain ystäviä. Tuitte toisianne rakkaushuolissa. Sinä neuvoit hänelle miten naisten kanssa toimitaan ja hän avasi sinulle salaisen putkiaivoaarrearkkunsa ja ymmärsit miehiä paremmin kuin naisystäväsi. Olitte paljon yhteyksissä ja ajatuksenne kulkivat samalla aaltopituudella. Sinä ymmärsit häntä ja hän sinua, vaikkakin joskus myös sukset menivät luonnollisesti ristiin. Se ei menoa haitannut, koska pienet asiat eivät teihin vaan pystyneet vaikuttamaan. Olitte yhdessä kallio. Pian huomasit yllättäen, ettet enää pitänytkään ystäväpoikasi/-miehesi naisystävistä. He olivat ihan vääriä. Samaten ystäväsi ilme synkkeni kun kerroit miten hauskaa sinulla ja Patella oli ollut viime lauantaina. Sähkövaltasi ilmatilan ja näit eroottisia unia hänestä ja pian riisuit häntä katseellasi aina kuin näit hänet. Olo oli vaivaantunut. Et tiennyt miten päin olisit ja ystävä näytti aivan yhtä vaivaantuneelta. Kannattaako uhrata ystävyys ja tunnustaa tunteensa, vai odottaa tunteiden laantumista ja säilyttää varmasti ystävyys? Mitä jos tunteet eivät laannu? Mitä jos oletkin niitä onnellisia, jotka kohtasivat Sen Oikean jo seitsemänvuotiaana?

Ystävien väliset ihastumiset eivät ole harvinaisia. Mies ja nainen pystyvät hyvinkin olemaan pelkkiä kavereita, mutta varmasti jokainen on joskus kokenut kiihtyvää sykettä ajatellessaan kaveriaan. Yleensä ihastumiseen ja rakastumiseen johtaa pieni uutuuden viehätys. Vastapuoli on mysteeri, josta et tiedä paljoa ja josta haluat tietää aina vain lisää. Uudet positiiviset löydökset otat ilolla vastaan ja negatiivisiin suhtaudut haasteena. Kumppaniin ei kyllästy helposti jos hän on ns. tuore. Mutta mitä jos vastapuoli on jo valmiiksi loppuunkaluttu? Mitä jos tiedät hänen synkän menneisyytensä ja osaat helposti psykoanalysoida hänen käytöstään tyyliin "hänen isänsä hylkäsi hänet kun hän oli nuori, minkä vuoksi hänen on vaikeaa uskoa tärkeiden ihmisten pysyvän elämässään"? Todennäköisesti olette keskustelleet myös makuuhuoneasioista varsin syvälliseen sävyyn, niin tiedät sielläkin jo mistä hän pitää ja mistä ei. Sanotaan, että rakkaus kestää tuhat päivää. Mutta jos on rakastanut toista valmiiksi jo vuosia niin pidentääkö vai lyhentääkö se tuota romanttisen rakkauden kestoa? 

4. Taavi-tavis.

Kohtasitte baarissa. Tanssitte hitaita. Teillä oli hauskaa. Aloitte treffailla pikkuhiljaa ja olla yhteyksissä  toisiinne paljon. Ihastuitte ja aloitte seurustella. Muutitte yhteen, menitte kihloihin ja naimisiin, saitte lapsia ja menitte myöhemmin samaan vanhainkotiin. Suhteeseenne ei liittynyt mitään erikoisempaa draamaa. Te vaan tapasitte ja myöhemmin ihastuitte. Toki vatsassa oli perhosia, mutta miehen ensi katse ei suistanut sinua raiteltasi eikä teidän tarvinnut säätää vuosikausia ennen kuin muutuitte monikoksi. Teistä vain muodostui pari, niin kuin pareja yleensä muodostuukin. Kun kaikki kävi niin vaivattomasti ja kohtuuttoman normaalisti, niin väkisinkin sitä alkaa miettiä, että voiko Se Oikea olla Se Oikea jos asiaan ei liity MITÄÄN jännittävää ja erikoista?

Toki. Ei Se Oikea ole aina sellainen, että hän herättää sinussa heti kättelyssä suuria tunteita. Teidän ei tarvitse rakastua heti, kiertää toisianne tuhansia vuosia eikä olla lapsuudenystäviä. Lisäksi teidän ei tarvitse toteuttaa Harlequin-kirjojen suosituinta juonta "me vihataan toisiamme niiiiin paljon, mutta en voi sille mitään että päädymme sänkyyn ja menemme myöhemmin pikapikaanaimisiin". Se Oikea ei tule aina torvia soittaen elämääsi ja sinun ei tarvitse seota hänestä ja muuttua persoonallisuuden tasolla kokeaksi ns. täydellistä rakkaussuhdetta. Joskus Se Oikea onkin Se Tavallisin. Se Kaikkein Sopivin.

Mutta tarvitseeko Sen Oikean olla vierelläsi koko loppuelämääsi? Mitä jos Se Oikea onkin ollut Se Oikea vain sillä hetkellä kun kohtasitte ja aloititte yhteisen taipaleenne? Ihmiset muuttuvat ja kasvavat henkisesti läpi elämän ja monesti alamme kasvaa erilleen, minkä vuoksi Siitä Oikeasti tuleekin Se Sopiva ja myöhemmin Se Väärä.Itse hömppä-naisena uskon vahvasti Niihin Oikeisiin (huomaa monikko). Jokaiselle on löytyy joku, useimmille useampiakin. Miksi tyytyä yhteen? Kerää koko sarja!