Sinkkuelämää 2 on nyt nähty ja täytti ainakin minun odotukseni ihan positiivisesti. Elokuvan tyyli oli hyvin uskollinen itse sarjalle (eli siis rehellistä ja yltiönaisellista hömppää) mutta pientä muutosta perusasetelmiin oli tullut. Nyt ei nähty mitään city-muotia, vaan muotia suoraan hellepäiville. Saa nähdä kuinka paljon noin isoja ja liehuvia vaatteita tullaan näkemään tänä vuonna katukuvassa? Itselläni ainakin alkoi himottaa haaremihousut ihan helevetisti, vaikka epäilenkin takamukseni muuttuvan sukellusveneeksi niissä. Pakko saada liehuvia vaatteita! Mirandan vaatteista inspasi tässä leffassa eniten, vaikka aikaisemmin olen ollut Carrie-Charlotte -linjalla.

Toki elokuva oli ehkä n. puolisen tuntia liian pitkä. Rajansa kaikella ja paraskin hömppä alkaa jossain välissä puuduttaa. Teatterissa oli muuten samaan aikaan kolmen hengen poikaporukka ja epäilen heidän erehtyneen elokuvasta. Lisäksi muutama mies oli tullut naisilleen seuraksi  elokuviin. Onneksi elokuvassa oli isot ja täyteläiset hinkit isossa osassa leffan alkutaipaleella, niin kokemus ei tainnut ihan hukkaan mennä. Oikeasti, sama kuin tuleva poikkikseni raahaisi minut katsomaan Rambo vitosta. Kauneuden puolesta se pitää kärsiä, ei rakkauden. Toki ehkä joidenkin miesystävät ovat katsoneet kaikki Sinkkuelämää-jaksot ja ovat näin ollen kartalla mm. siitä, kuinka paljon Charlotte perhettä halusi Mirandan työholismista, Samanthan liiallisesta itsekkyydestä ja Aidanista ylipäätänsä? Mielestäni leffa hömppyytensä keskellä nostaa esille tärkeitä teemoja esimerkiksi naisten oikeuksista, äitiydestä, homoliitoista ja siitä, kuinka tärkeää on edes yrittää ymmärtää vierasta kulttuuria tai kuinka helposti nykyään ihmiset luovuttavat avioliitoissa. Nähtävästi päälle liimattu huumori on estänyt monia (mies)kriitikkoja huomaamasta kyseisiä asioita.

Tyttöjen leffa isolla T:llä! Kyllä tämä tiensä kaappiini löytää ja aina kun kaipaan värikästä piristystä niin tämä alkaa pyöriä DVD-laitteessani (joka on muuten rikki). Löytyisiköhän mistään värikästä DVD-soitinta? 


Sitten katson pinkkiä DVD-mussukkaani yhtä innoissani kuin vaaleanpunaista kameraani <3


Koska katsoimme elokuvan Sodankylässä, jäätävässä ilmassa, niin emme pystyneet panostamaan pukeutumiseen ihan niin paljon kuin ehkä olisimme halunneet. Newyorker-tyyli jää siis odottelemaan kolmosleffaa, joka todennäköisesti tehdään jos oikein muistan.

Mekko - Seppälä
Takki - Gina Tricot
Kengät - Huuto.net
Koru - Seppälä
Sukkahousut - sukkalaatikko
Tissit - Seppälä
Rusketus - Kairijoen takametsät

No niin, nyt on taas leikitty pakolliset muotiblogi-leikit ja päästään asiaan: SIIS TUO NAAMA! Ärsyttää kun kuvissa oikein korostuu se, että sitä on joutunut viettämään tuntikausia ulkona niin, että ilma on ollut turhan kylmä t-paitatyöskentelylle ja ainoa aurinkoa saanut osa kropastani on välillä otsa-leuka. Kaulanikin on ihan valkoinen ja näytän siltä, että käytän kolme astetta liian tummaa meikkivoidetta, vaikken edes käytä! Ihanaa kun aina meikatessa joutuu vetämään tuhat sivallusta aurinkopuuteria kaulaan ja dekolteelle, että saisi vähän tasapainotettua tuota värieroa. Lämpimät aurinkosäät ensi viikoksi kiitos, niin ei mene taas koko heinäkuu siihen, että yritän saada kroppani yhtä tummaksi kuin naamani. Toki tässä kuvassa naama on enemmän varjossa kuin käsivarret, mutta kyllä niissä eroa on. Ja ero vaan kasvaa jos ei kohta ala lämmetä tämä ilma! Tietenkin toppikelit tulee juuri silloin kun räkkäaika alkaa ja se on yhtä tuskaa sitten se. Räkkäaika = sääskiäsääskiäsääskiäsääskiäsääskiäsääskiä.

No niin, nyt kun on sitten "Asia" valitettu niin päästään oikeaan asiaan, eli MIEHIIN!

Siis miehet! Hemmetti vieköön, ettekö te vaan ossaa? Baarissa käytiin ja siellä huomasin varsin komian smurffin katselevan minua ja katselin takaisin ja Satukin uhrautui käymään pari kertaa "vessassa", että jäisin yksin istumaan pöytään ja smurffilla olisi mahdollisuus päästä juttusille mutta ei... Siinä vaan katsotaan vähän ja sitten aletaan juttelemaan kavereiden kanssa todennäköisesti autoista tai Kimi Räikkösestä. Narskuttelin siinä sitten kettuuntuneita hampaitani ja huomasin, että kyseisen smurffin käsivarret olivat yhtä paksut/ohuet kuin omani ja painoa muutenkin varmaan ainakin viisi kiloa vähemmän. Smurffi saa(pitää) olla, mutta kyllä sitä nyt saisi enemmän kuin 65kiloa painaa.

Aikani narskuteltuani ylleni laskeutui varjo ja mukavan näköinen mies kysyi minua tanssimaan. Koska olen sosiaalisesti rajoittunut ja äärimmäisen varautunut kaikkia niitä miehiä kohtaan, joiden kanssa en ole harrastanut aktiivista silmäpeliä vähintään vuoden ajan, niin en suostunut syyttäen uusvanhoja-korkkareitani ja niiden aiheuttamaa päkiäkipua. Siihen tämä metsäkoiran silmät omaava nappisilmä tokaisi että:
"Täytyyhän sinun tulla tanssimaan kun olen Kouvolasta asti tullut katsomaan sinua!"
"Ahaa, mistäs tiesit tulla katsomaan minua?"
"Kaveri kertoi, että sinua kannattaa katsoa."
"Jassoo, kukas tämä kaveri onkaan?"
"En muista nimeä"
"Et muista kaverisi nimeä?"
"En."
"Taidat olla tosiystävä..."

"tä?"
"Niin että... Ei mitään"

Ok, kieltämättä joihinkin voisi toimia iskurepliikki "Olen tullut Kouvolasta asti sinua tapaamaan" mutta ei se toimi minuun. Olisi kannattanut mieluummin kehua vaikka veikeän näköistä kauneuttani, vahvoja reisiäni tai sähäkän väristä mekkoani. Kehuja kaipaavana kissaihmisenä olisin saattanut jopa suostua tanssitettavaksi, mutta Kouvola ei nyt oikein iskenyt.

Mies lähti muiden naisten perään ja tämän miehen paikalla ollut kaveri tuli sitten vuorostaan kysymään minulta, että miksi ei tämä metsäkoira kelvannut ja lähdenkö tanssimaan. No tottahan toki. Annan ensiksi pakit miehelle ja sitten syöksyn parketille hänen kaverinsa kanssa. En toimi niin, olen liian kiltti ja edelleen varautunut outoja ihmisiä kohtaan. Syytin jälleen viattomia korkokenkiäni ja pakki-kakkonenkin poistui paikalta.

Tämän jälkeen vieressäni lemahti huomattava määrä vanhaa viinaa ja läikkyneitä juomia ja paikallinen kysyi, että lähtisinkö etsimään hänen kanssaan paikkaa, missä hengata/grillata/hinkata. En saanut selvää kolmannenkaan tarkennuksen jälkeen ja kieltäydyin kunniasta. Toivottavasti kyse ei ollut ainakaan hinkaamisesta, sillä se olisi ollut jo Kouvolaa pahempi iskurepliikki.

Btw. Kouvolassa ei ole mitään vikaa, saman efektin olisi aiheuttanut "olen tullut Iisalmelta asti katsomaan sinua" jne.

Mitä hittoa minä tekisin Kouvolalaisella yhden illan tanssittajalla? Minä haluan lappilaista tosirakkautta! 

Kurkipotku-demonstraatio esittelee sulavinta tyyliäni wannabe-smurffien (lue: tonttujen) poispotkimiseen.