Härskin otsikon jälkeen tylsää päivittelyä.

Tämän päiväisen 2000 kuusen taimen istuttamisen jälkeen suuntasin kulkuni lähes suoraa päätä Rovaniemelle viettämään city-juhannusta. Luulin joutuvani ajamaan ruuhkassa, mutta eipä sitä ruuhkaan ollut kuin vastaantulevien kaistalla. Nähtävästi kaikki haluavat erämetsiin juhlimaan keskikesää ja minä vastarannan kiiskinä ajoin vaan napapiirin alapuolelle. Hä hä hää!

Ja nyt olen kämpilläni valtatien vieressä ja nautin rauhasta ja hiljaisuudesta <3 Kyllä sitä erakko tarvitsee tätä laatuaikaa itsensä kanssa vaikkakin miljöö on astetta rauhattomampi. Huomenna olisi tarkoitus laittaa minultakin pitkästä aikaa pää sekaisin ja suunnata kaverin kanssa Suomen tivoliin, joka pitää laitteensa toiminnassa juhannusyönä aina kello kahteen asti! Toki tivoli laitteet eivät ole läheskään yhtä hurjia kuin joku Särkänniemen tappaja-halfpipe (onko sitä enää?) mutta ehkä tässä kypsässä kahdenkymmenenkahden vuoden iässä riittää hyvin jokin metrin mittaisillekin tarkoitettu laite.

Odotin muuten päivän soittoa eräältä mieheltä, jonka numeroa minulla ei ole, mutta jolla on minun numeroni. Päivällä sitten puhelin soi ja näytössä näkyi outo numero. Hypin hetken tasajalkaan, rauhoitun ja sanoin viettelevimmällä äänellä nimeni (Kyllä, oman nimensäkin voi sanoa viettelevästi). Langan päästä kuului "NO TÄSSÄ PATE A-LEHDISTÄ HYVÄÄ PÄIVÄÄ"

HOOVEE! Tuhlasin turhaan viettelevää äänihuulten käyttöäni lehtimyyjään! Tiuskaisin turhankin ikävästi, etten minä tilaa yhtään mitään ikinä hyvästi jää ainiaaksi ja löin luurin korvaan, jonka jälkeen mökötin huuli mutrulla pari minuuttia. Olen toiminut itse hetken aikaa puhelinmyyjänä ja ymmärrän nyt paljon paremmin niitä naisia, jotka ärähtivät minulle ikävästi kun kerroin kaupittelevani lehtiä. Hekin olivat kytänneet päivän puhelintaan, odottaneet soittoa ja pettyneet pahasti.

Niin, ei se mies soittanut ja koska huomenna on mitä oivallisin aika tehdä rakkaus- ja tonttupoistotaikoja niin hänen nimensä menee listaan, jonka poltan makkaranpaiston yhteydessä ja pääsen irti menneisyyden urpomöttiäisistä. Näistä taioista lisää huomenna.

Lopuksi haluan ihmetellä ääneen, että mikä niissä kanoissa oikein kiinnostaa? Syvä huokaus ja reipas askel eteenpäin. Täytyy luottaa siihen, että joskus tulee kettu, joka syö kanat ja treffailee meitä petoeläimiä.