Vanhempi pariskunta kävi ostamassa ison kasan koristepääsiäismunia.
Totesin heille ystävällisesti että "Teillä taitaa olla munarikas pääsiäinen tiedossa!"
Sain muutaman vaivautuneen hymyn osakseni.
Toki voisin joskus ajatella ennen kuin suuni aukaisisin.

Asiakaspalveluammatti ei todennäköisesti ole SE ammatti minulle. Mukavahan se on töitä saada tehdä ja rahaa tarvitsee aina. Nyt olen lisäksi päätynyt ystävällisiin väleihin kassakoneen ja varaston kanssa niin työskentely on pääasiassa nautittavaa. Kuitenkin haaveilen työskenteleväni joskus ihan omassa toimistossa, jossa käy muita ihmisiä muutaman kerran päivässä kysymässä minulta neuvoja.

Tavoitteen saamiseksi minun varmaan kannattaisi ihan totta alkaa painaa sen kandin kanssa. Aihe on ihan hemmetin mielenkiintoinen, mutta motivaatio on jossain aivan muualla. Sinä MIES, joka sen veit - tuo se heti takaisin!

Toki voisin mieskuulumisiakin päivittää!

Niin, niitä ei itseasiassa ole. Höh.

Myyn kiima alkaa olla ohi! Kolmas päivä menossa ja kissa alkaa olla entisensä. Ei enää kurnuttele eikä nau'u menemään. Myy on oma itsensä, eli se juoksee ympäri taloa ja naukuu, ei miehen, vaan mammankaipuuta. Mitä menin opettamaan sen siihen, että kissa juoksee edellä ja minä ajan sitä takaa vähintään kymmenen kertaa päivässä puolen tunnin jaksoissa? Ja piilottelen leluhiiriä maton alle ja altistan käteni raatelukynsille ja heittelen rypistettyjä kuittilappuja ympäriinsä, joita neiti sitten noutaa ja juoksee sitten kuitti suussa samaa reittiä olkkarista äidin makkarin kautta minun makkariin ja siitä pesuhuoneeseen ja siitä keittiöön ja sieltä olkkariin ja sieltä nakkaan kuitin uudestaan ja sama alusta?

Luin jostakin joskus, että todellinen turn-off miehelle on se, että nainen on liian kiintynyt lemmikkiinsä ja jopa nukkuu sen kanssa samassa sängyssä? Eihän tämä voi pitää paikkaansa? Ja jos pitää, niin voinen vaihtaa blogin nimen suoraan WanhaPiica:ksi?

Tuttavapoikani tuskastelee miten jättäisi säätönsä. Ilmoitin hänelle, että voin lähettää hälle tekstiviestin, jossa pyydän käymään kylässä kun minulla on mahtava mirri ja maukkaita meloneja varalla. Sitten se tyttö lukisi ne ja lähtisi suhteesta ihan itse kävelemään! Minä nimittäin olen hengenvaarallinen ihmisten parisuhteille.

Eräällekin vasta mainitsin, että "harmi kun et ole koskaan sinkku kun käyt Lapissa". Seuraavana päivänä hänen facebook-statuksensa vaihtui parisuhteesta sinkuksi. Olenkohan kertonut tästä jo ennenkin? 

Ehkä voisin perustaa isona yrityksen, jossa keskityn match-makingin sijasta match-breakingiin? Ja olisin luonnollisesti ylijohtajana, jolla on oma toimista, jossa alaiset käyvät kysymässä pari kertaa päivässä neuvoja. Mmm..
Lisäksi toimisto voisi tuottaa myös silloin tällöin "kuinka löydät Sen Oikean"-tapahtumia, joiden aikana minä käyn treffailemassa joitakuita rakkautta etsiviä miehiä, jotka löytävät Sen Oikean juuri silloin kuin minun ja hänen suhde olisi valmis siirtymään vakavammalle asteelle.

Karma is a bitch.

EDIT:
Lohdutin eronnutta kaveriani sanoilla:
"mutta teit oikein. Joskus sukset ovat paremmat ristissä kuin suorassa. Etenkin jos niillä suksilla oli vaikea hiihtää vaikka olis kuinka voitelusta huolehdittu "

Meikän täytyy todella alkaa hioa näitä minun vertauskuvia.