Nyt on kolme vuotta kulunut viimeisimmästäni erosta varsin lyhyestä ja historiallisessa mielessä mitättömästä suhteesta. En tiedä voiko sitä edes sanoa seurusteluksi MUTTA koska silloin olin tyttöystävä ja enää en ole niin menkööt.
 

Kolmeen vuoteen on mahtunut vaikka ja mitä. Muun muassa:

  • Yli puolen vuoden hässäkkä Herra X:n kanssa
  • Uudelleen lämmitysyritys Herra Hiiren kanssa
  • Hobittiholismia
  • Koiranpenturiippuvuutta
  • Moraalisesti arveluttavaa flirttailua
  • Kokeilua siitä, että mitä ihmeellistä niissä 90-luvulla syntyneissä on. Ei selvinnyt.
  • Yllättävän paljon rakkautta ja seuraa. Ja kuka kehtaa väittää sinkkuelämää yksinäiseksi?

Juhlistan tätä päivää näillä näkymin käymällä salilla ja olemassa Ihmekauppiaana Tiimarissa. En ole vielä ainuttakaan onnittelua saanut, mutta se nyt ei liene mikään ihme, koska itsekin piti tarkistaa päiväkirjasta, että koska sitä tulikaan erottua edellisen kerran.

Mutta hyvin on pärjätty sinkkuna! Olen muun muassa:

  • Koonnut tv-tason. Siinä on vain yksi virhe
  • Koonnut parvekepöydän. Siihenkin tuli vain yksi virhe.
  • Vaihtanut hehkulampun. Viidesti.
  • Vaihtanut autonrenkaat
  • Tehnyt ruokaa (Äiti opetti, että se on miesten hommia)
  • Kantanut järisyttävän raskaan kissanhiekkapussin kämpilleni kilometrin päästä.
  • Oppinut antamaan tunteettomia pakkeja ja hyvästejä
  • Vääntänyt ruuveja kiinni rikkinäisellä ruuvimeisselillä. Voin sanoa, että ketutti.
  • Ja paljon, paljon muuta.

Miehet... Ehkä niille vielä joskus jotain käyttöä löytyy. Sinkkuuteni on nyt virallisesti uhmaiässä, niin alan nyt oikein kunnolla naissovinistiseksi kiihkofemakoksi. Hahahahahahaa!

Voisi pistää veikkauksen pystyyn: koska alan seurustella? Itse veikkaan marraskuuta 2011 :D

Another year to create
precious memories by myself
Another year to discover
new things to enjoy about myself
Another year to build
a life rich in love and laughter.
Another year to strengthen
a singledom that defines "forever."


(vapaasti muotoilin erästä vuosipäivä-runoa)