Jacob Black olisi vastaukseni, mutta kyseinen hahmo meni täysin pilalle Aamunkoissa joten...

Harry Potter.

Kyllä, smurffihimoni ja pienikasvuisten miesten metsästykseni jatkuu myös kirjoissa.  Mutta miksi ihmeessä?
 


a) En halua, että poikaystäväni katsoo minua yöt läpeensä kun nukun.
b) En halua olla niin riippuvainen poikaystävästäni, että kun hän jättää minut puolen vuoden seurustelun jälkeen alan itsetuhoiseksi vain kuullakseni hänen äänensä.
c) En halua mistään hinnasta ajatella parin tunnin erossa olon jälkeen, että EN KESTÄ ja tulisipa taas yö, että poikaystäväni voisi taas tuijottaa minua yöt läpeensä kun nukun.
d) Vaikka paras kaverini olisikin vaarallinen She Wolf niin en haluaisi, että poikaystäväni lähtisi ajamaan minua takaa hopeanvärisellä Volvollaan jos/kun karkaan (huom. pakko karata, kun muuten en saisi omaa elämää) kaveriani.
e) Ei seksiä ennen avioliittoa?!? Tässä viimeistään huomaa Stephenie Meyerin mormoniuskonnon paistavan läpi, eli siis esiaviollinen seksi on kuolemansynti. Ja itse haluan testata tavaran ennen rengastusta.
f) Herrasmies saa olla, mutta 2000-luvulla naisten pitäisi saada olla itsenäisiä ja omilla jaloillaan seisovia. Ja Edward ei sitä salli. Tai sitten Bella on vain miesten armoilla oleva  Mary Sue.
g) Jos kuolen niin en halua, että poikaystäväni menettää syynsä elää ja lähtee hurmaavalle itsemurhamatkalle.

a) Haluan tietenkin, että poikaystäväni on maailmansa suurin kuuluisuus.
b) Haluan, että poikaystäväni on normaali persoonallisuus vikoineen ja ulkonäkövirheineen.
c) Saan pussailla häntä intohimoisesti koska vain haluan.
d) Haluan, että poikaystäväni pystyy pakon edestä myös jättämään minut ja kuitenkin toimimaan täysipäisesti.
e) Haluan, että poikaystäväni kannustaa minua elämään omaa elämääni.
f) Haluan, että poikaystäväni pystyy kääntämään vaikeudet voitoksi ja selviää myös pahoista henkisistä ja emotionaalisista traumoista.
g) Haluan, että poika ystäväni ei halua tappaa minua.

En tosin halua, että poikaystäväni nimeää lapsemme Albus Severukseksi, mutta no... Annan sen anteeksi.
 

Älkää käsittäkö väärin, pidän myös Twilight-kirjasarjasta hyvinkin paljon ja onhan se nyt romanttiselta kannalta ihan mukavaa luettavaa, mutta kun alkaa nähdä sen jatkuvan "Edward on jumalainen"-sanahelinän taakse niin huomaa kuinka hemmetin epäterve tuollainen rakkaus (tai "rakkaus") on. Ei sillä, onhan Mr. Darcykin elitistinen nirppanokka, mutta hänestä sentään paljastuu uusia puolia kirjan edetessä. Edwardista ei paljastunut uusia puolia lainkaan neljän kirjan aikana. Lievä pettymys sinänsä, Meyer on kirjailijana aivan liian varovainen luodakseen eeppistä "saagaa".

Sain innostuksen tähän postaukseen serkultani ja hänen kavereiltaan, kun olen saanut kuunnella miljoonatta kertaa Edward-hehkutusta. Yritin selittää heille kuinka sovinistisen ja epäilyttävän naiskuvan tuo kyseinen sarja antaa vielä vaikutusalttiille nuorille, mutta sanomani tuskin menee läpi vielä pariin vuoteen. Kyllä, Edward on ihana ja Jacob on ihanampi, mutta jos oikeasti pitäisi miettiä kenestä haluaa elämänkumppanin niin olisikohan sellainen OIKEAN pahiksen voittanut kiltti arpinaama kova sana tässä tapauksessa?
On eriasia haaveille fiktiivisestä hahmosta kuin alkaa pitää kyseistä hahmoa ja kyseistä kirjasarjaa jotenkin ilmiömäisen mahtavina, etenkin kun ne eivät sitä MINUN(kaan) MIELESTÄ ole. Hyviä? kyllä. Loistavia? Ei.

Jotkut haukkuvat, ettei Harry Potterissa ole rakkautta ja itse en voi oikein ymmärtää tuota argumenttia, sillä koko kirjasarjahan perustuu rakkaudelle ja rakkaus Harry Potterissa on huomattavasti Twilight rakkautta (lue: himoa) realistisempaa ja terveempää. Potterit ovat myös selkeämmin ns. lastenkirjoja, joten jo senkin vuoksi eroottisuus jää niistä pois. 
Twilightin plussaksi luetaan myös sen Romea&Julia-maisuus, mutta Romeo ja Julia ovat toinen esimerkki äärimmäisen sairaasta rakkaustarinasta. Kaunis ja ihana ja romanttinenhan se on, mutta kyllä Mr. Darcy ja Elisabeth vetää terveellisyydessä pidemmän korren.

Vai haluatko Sinä ihan oikeasti menettää elämänhalusi jos menetät jonkun läheisesi? Ymmärrän sen, että lapsen menetys ajaa itsemurhan partaalle mutta kukaan mies ja kukaan nainen ei ole hirttäytymisen arvoinen.

Heittäydyinpäs dramaattiseksi.

Ja sen kunniaksi alankin lukea Uusikuuta. Pre-breaking-dawn-Jacob <3. Kauniita unia!


(En tiedä tämän miehen nimeä ikävä kyllä, mutta hän vastaa minun kuvaani Jacobista. Lautner on liian beijbeface.)

P.S. Suurin syy, miksi Twilight alkanut ärsyttää: Bella Swan = Kaunis Joutsen = Mary Sue. Neljännessä kirjassa meni sarjasta maku. Miksi pitää olla koko ajan niin hemmetin ihmeellinen ja erikoinen? Mikä vika oikeassa tavallisuudessa?