Nyt pääsen kunnolla tikahtumaan itserakkauteeni kun saan postata naamakuviani tänne. Jihhuu!

Baariin siis matkamme vei. Emme olleet nähneet Sadun kanssa varmaan kuukauteen, joten pitihän se nyt vähän päästä tuulettumaan. Minun värini oli punainen, Sadun kultainen. Olimme kuin kaksi onnellista joulupalloa.

Vietimme täysillä tyttöjen iltaa ja pääsin myös tarkistamaan Sadun uusimman valloituksen. Jossain vaiheessa pääsin tutustumaan myös tämän uuden valloituksen kavereihin ja en voinut olla huomaamatta, että yhden äijjäkaverin sivuprofiili oli kuin kopio erään kuuluisan vampyyrin sivuprofiilista. Toinen äijjäkaveri sitten kehui kovasti huuliani, mutta jostain syystä oletin hänen olevan lähempänä neljääkymmentä, (oli 26. Taas näkee mitä tupakointi tekee iholle.) joten en hänen kehuilleen syttynyt. Olin jo kiinnittänyt silmäni Vamppiin. Kas siinä miehekäs lempinimi! Vamppikin oli jo reilut 25v, eli meni sarjaan "kauan odotetut viisaat, vanhemmat miehet".
Juttelimme niitä näitä ja aloin olla täysin myyty jo siinä vaiheessa, kun hän ujosti sanoo, että olen jumalaisen kaunis nainen (varoituskellojen pitäisi kai soida tässä vaiheessa?) ja hän hehkutti myös kavereilleen miten suostuin lähtemään hitaille hänen kanssaan. Kaverit nyökyttelivät tyytyväisenä ja taisin minäkin jo miettiä, että onko tässä se äitini kauan odottama fiksu vävyehdokas.

Minulla oli kymmenen sentin korot ja Vamppi näytti olevan minua vain pari senttiä lyhyempi, eli minimissään 175cm. Hän kysyikin miksi minulla on tuollaiset korkkarit ja kerroin sisäisestä tarpeestani olla satakasikymppinen, jolloin Vamppi vastasi olevansa 169cm pitkä. Hän käytti kai joitain Tom Cruise -maihareita... Eh. Varoituskellojen pitäisi soida ja aika kovaa ja minun pitäisi kai lauleskella useammin "Pois pikkumiehet hyppikää tai nakkaan korkokengällä päähän"-kappalettani.

Tyytyväinen olin kuitenkin. Jopa niin, että suostuin järjestelyihin, että Satu hankkii virityksensä ensiksi pois jaloista ja minä tarjoan autokyydin Vampille hänen asunnolleen. Olin hyväuskoinen ja tyytyväinen ja jopa valmis antamaan läksiäispusun, mitä en ole tainnut koskaan antaa täysin uusille tuttavuuksille ensimmäisellä näkemiskerralla. Kysyin leikkimielisesti, että "Ethän sie naimisissa ole ja kahden lapsen isä?" Vastasi että ei ole.
Pihallaan Vamppi sitten kertoi, että "No, kiitos kyydistä. Moi!" *slämpamovikiinni*

....

???



Ok.

En ala. Ajoin sitten pois ja Sadun kanssa jauhettiin vielä hetki siitä, kuinka sikoja miehet voivatkaan olla. Ja minä kun tälle Vampille vielä kehuin sitä sikainfluenssarokotetta kun se on ajanut kaikki siipeilevät huijarimiehet pois elämästäni. Sen vaikutus on vissiin lakannut ja olen jälleen vaarassa saada sydänsuruja.

Mutta kun minä niin luulin, että nyt lähtee! Nyt löytyi Kääpiöiden Ruhtinas, Smurffien Kuningas ja Hobittien Hobitti. Ei löytynyt. Löytyi possun kokoinen sika ja hirveä kaipuu todellisen rakkauden perään. Minusta tuli kerralla romantikko.

Hyvä puoli tässä on se, että kerrankin kiinnostuin miesihanteeni kriteerejä täyttämättömästä tapauksesta. Eli olen avannut silmiäni näkemään potentiaalia siellä, missä en sitä ennen nähnyt.

 

Eli sinkkuna ollaan ja sinkkuna pysytään.


**

Lopuksi pätkä fiksua keskustelua

Satu: En mee takuuseen
Fenii: En mettäkuuseen?
Satu: En mee takuuseen
Fenii: Mihin mettäkuuseen?
Satu: EN. MEE. TAKUUSEEN!

Fenii: aaa... Mie että tuo oli jotain murreslangia.