Joskus törmää lauluun, joka pysäyttää. Niitä saattaa alkaa kuunnella ihan välinpitämättömästi, vailla suuria odotuksia. Niistä ei edes pidä alussa, mutta yhtäkkiä vain havahtuu ja kokee melkeinpä fyysistä kipua siitä kuinka osuva kappale on silloiseen sielunmaisemaasi. Ai shaatana.

Nämä kappaleet taas yleensä auttavat pääsemään irti jostakin asiasta tai näkemään jonkin asian ihan uusin silmin.

Irtipäästämisen sietämätön keveys. Vaan se on taito, joka kannattaa opetella. Vaikka väkisin ja vastentahtoisesti. Ilman tätä taitoa joudut olemaan yksin suhteessa. Tämän taidon kanssa et ole yksin, vaikka eläisit kolme vuotta sinkkuna.

Mieluummin olen hyvä ystävä kuin elän haavemaailmassa. :)