Sanotaan, että varo mitä toivot, se saattaa toteutua. Tämä tosin kuulostaa paremmalta Pussycat Dollsien sanomana (be careful what you wish for 'cos you just might get it). En kuuntele PCD:tä. Usein.

Toimiiko tämä todella? Itse olen lapsesta asti toivonut omaa hevosta, mutta en ole sitä saanut. Toisaalta ei minulla olisi kyllä paikkaakaan mihin tämä hevonen laittaa, joten ehkä maailmankaikkeus olettaa, että hevosilla on parempi hengailla jossain muulla kuin opiskelija-asunnon parvekkeella.

Joulupukilta toivoin kerran erittäin kovasti rullaluistelevaa My Little Ponya. Ja sain sen. Melkein pyörryin onnesta ja leikin sillä niin, että sen kaikki rullat hajosivat. Joulupukkiin siis voi ainakin luottaa. Uskoin Joulupukkiin muuten aika pitkään. Pari vuotta sitten uskoni hieman horjui, koska töissä näin kuinka minua vuoden vanhempi pojankloppi muuntautuu uskottavaksi The Pukiksi käden käänteessä. Olin avustamassa The Pukkia ja turistien välissä juttelimme niitä näitä. Oli jännää keskustella sellaisen Joulupukin kanssa, joka väänsi uskottavaa MäSä-murretta ja kertoi kuinka kalja maistuisi, koska kurkku on täynnä valkoisia viiksihaivenia.

Olen toivonut myös järkevää poikaystävää nyt kolme vuotta. Vieläkään ei sitä näy. Tosin ehkä maailmankaikkaus olettaa, että poikaystävän on parempi hengailla jossain muualla kuin opiskelija-asunnon parvekkella, jonne hänet suutuspäissäni varmaan nakkaisin. Huomasin juuri, että Ruotsin prinssi Carl Philip olisi aika potentiaalinen unelmien poikamies. Tosin Norjasta en luovu. Jos on pakko valita upporikkaan kuninkaalisen ja upporikkaan keihäänheittäjän väliltä, niin kyllä sitä nyt näin pinnallinen nainen sen urheilijan valitsee. Eipä ainakaan saa siinä samassa paketissa yltiömäisen kaunista kälyä.

Olen toivonut, että oppisin tekemään suoristusraudalla kiharat. OPIN! Kunpa oppisin tekemään vielä jotain etuhiuksilleni.


Olen toivonut, että oppisin hyväksymään ulkonäköni sellaisena kuin se on. Including iso nenä, pienet rinnat, väkäleuka ja ratsastajanreidet. Näille asioille ei voi mitään ilman kauneusleikkauksia ja syömishäiriötä. Olen yksi niistä monista, joita on koulukiusattu ja pääsääntöisesti kiusaaminen kohdistui juuri ulkoiseen olemukseeni ja etenkin sivuprofiiliini. Yllättävän kauan vie aikaa kyetä katsomaan positiivisin silmin niitäkin kuvia, joissa sivuprofiilini on esillä. Niitä katsoessa sen huomaa, ettei se nenä nyt niin iso ole ja leukakin näyttää ihan normaalilta silloin kun en hymyile. Sitä paitsi se väkänen on söpö. Ja a-kupin tissit ei repsahda niin helposti kuin d-kupin tissit. Ja ratsastajanreidet on muuten vaan mahtavaa omistaa. Jotkut tykkää muhkummasta. Minä ainakin!

Toivon joskus löytäväni sen alan, mitä oikeasti haluan opiskella ja minkä saralla oikeasti haluan työskennellä. Ei ole löytynyt vielä, mutta toivo elää. Sitä ennen toivon löytäväni kipinän ja halun selviytyä kasvatustieteiden maisteriksi. Keväällä tehtävä kandi on ensimmäinen varsinainen askel tällä matkalla. Sääli kun kasvatustieteellisessä opiskelee niin vähän potentiaalisia poikaystäviä. Kaikki ovat varattuja. Onneksi oikeustieteellinen löytyy vierestä. Sellaisen miehen kanssa yksi ultimate-dream saattaisi toteutua:

Toivon pääseväni Linnan juhliin. Ja jos omat kasvatustieteelliset saavutukseni eivät riitä kutsuun niin sitten isken poliitikon. Jokaisen suuruudenhullun naisen rinnalla on hyväksikäytetty mies.