Tyypillistä.

Vapaa viikko. Maanantaina heräät kuumeisena. Kiitos sinä ihana britti tästä engelsmanniflunssasta.

Mainostanpas The Voicen Web Awardseja. Saa äänestää esimerkiksi vuoden muotiblogia, web-palvelua, nettipersoonaa ja uutissivustoa. Omaa lehmää minulla ei tässä ole ojassa, koska blogini nyt ei oikein mihinkään kategoriaan mahdu paitsi jos ehdotatte omaa kategoriaa "Vuoden blogi" ja äänestätte Ikisinkkua. Minivinks. :D
Itse äänestin vuoden blogiksi Amorin etsintää, muotiblogiksi Mungolifea ja verkkokaupauksi CDON.comia.

Olenko julkisuushakuinen? Tavallaan kyllä, tavallaan en. En halua olla Seiskan "arvoinen" julkkis, mutta toisaalta en pistäisi pahitteeksi sitä josko pieni tunnettavuus antaisi minulle mahdollisuuksia, joita en ilman tunnettavuutta voisi saavuttaa. Tosin maailmani ei kaadu jos minusta ei tule mitään blogimaailman kuningatarta tai edes TOP-50 listan bloggaajaa. Pienessä piirissä on hyvät puolensa enkä kaipaa esimerkiksi Demi-teinejä ihmettelemään miksi en halua asua Helsingissä ja miksi puhun juntti-Suomea, miksi en laihduta, mihin käytän kaikki rahani, miksi olen niin olevinani ja miksi minulla on pienet piirit.

Huumorintajuni ja luova mielikuvitukseni ovat kadonnut jonnekin. Yritän väkertää huomista luukkua, mutta en keksi mitään lausahdusta missä on yhtä montaa tavua kuin sanassa Joulupukki. Miehet ompi? Miehet ompi, miehet ompi vammasiiiaa sonniloita. Ei.. Katsotaan sitten huomenna mitä tästä tuli vai tuliko mitään. Kurkussani on kaktus, joten en välttämättä pääse hoilaamaan naissovinistista lauluani jos siitä siis sellainen tulee.

Miksi Icebug-nastakengät sponsoroivat Emmerdalea?

Minulla menee burana päähän. Juttuni muuttuvat levottomiksi ja alan ajatella omituisia asioita, kuten esimerkiksi sitä miten Icebug-nastakenkien nastat pysyvät paikoillaan jäällä, mutta painuvat sisään kuivalla maalla? Älynastat? Huijausta?

En muuten saa rahaa Icebug-nastakenkien mainostamisesta.

Pohdin eilen paljon sanontaa "kel onni on se onnen kätkeköön", mutta en viitsi nyt ajatuksiani pukea sanoiksi, koska - as you can see - olen laillisesti huumattu ja käyn kuumana ja tuo kyseinen sanonta ansaitsee rationaalisen ja hyvän postauksen.

 

Eilen juoksin paniikissa ja itku kurkussa ympäri taloa ja yritin paikallistaa mistä se surkea naukuminen kuului. Olin varma, että vauvani on jäänyt jonkun hyllyn alle jumiin, tippunut pesukoneeseen, hukkumassa vessanpönttöön tai loukkaantunut pahasti. No, Myy löytyi sitten samasta kaapista missä roskakori on. Minä sen sinne olin lukinnut kun tämä liukas luikku ei pelkää mitään. Edes roskakorin hajua.
Nivelteni hypermobiliti-syndrooma pääsee melkein oikeuksiinsa tässä kuvassa.
Myy taas näyttää vähän turhan hellyyttävältä tässä kuvassa. Oikeasti tämä on nimensä veroinen tapaus :D Kuten aiemmin olen todennut: koska nomen est todellakin omen niin olisi pitänyt nimetä kissa Muumimammaksi.

Anyhow. Rakastan kissaani enemmän kuin kaikkia exiäni yhteensä. Ok, se ei olisi paljon se, joten sanotaanpa, että rakastan kissaani melkein yhtä paljon kuin äitiäni, ja se on paljon se. Edellinen kissuraiseni oli niin kissa kuin kissa vaan voi olla, niin tällainen pieni radikaali-sekopää on hyvää vaihtelua.