Tilannetaju ratkaisee

Lasse heräsi lauantaiaamuna kauheassa kankkusessa kotonaan. Hän avasi väkisin silmänsä ja ensimmäinen asia, jonka hän näki, oli pari Buranaa ja lasi vettä pöydällä. Hän nousi istumaan ja huomasi, että hänen vaatteensa olivat tuolin päällä pestyinä ja siististi laskostettuina.
Katseltuaan ympärilleen hän huomasi myös, että koko huone oli tahrattoman puhdas. Ottaessaan särkylääkkeet hän näki paperilapun yöpöydällä. Siinä luki: "Rakas, aamiainen on uunissa. Lähdin ostoksille, etten herätä sinua."
Lasse meni keittiöön ja huomasi, että koko asunto oli järjestyksessä ja puunattu. Keittiössä hänen poikansa istui pöydän ääressä ja uunissa oli lämmin aamiainen odottamassa.
Lasse kysyi: "Poikani, mitä viime yönä oikein tapahtui?"
Poika vastasi: "No, sä tulit kolmen jälkeen yöllä himaan, olit ympäripässäsi etkä edes tiennyt, missä olit. Sä rikoit pari tuolia ja oksentelit pitkin eteistä ja olohuonetta sekä sait mustan silmän, kun kävelit päin makuuhuoneen ovea."
"Mistä hyvästä täällä on niin puhdasta ja aamiainen odottamassa minua?`" Lasse kysyi hämmentyneenä.
"No, kun mutsi raahasi sut sänkyyn ja rupesi riisumaan sua, sä sanoit sille: 'Sori nainen, älä yritä mitään, mä oon naimisissa!'"