Mikä tekee naisesta uhan toiselle naiselle tai toisen naisen suhteelle?

Itse olen turhan usein saanut kokea sen, että joku exäni tai nyxäni exä tai nyxä hyökkää kimppuuni enemmän tai vähemmän brutaalisti ja yleensä täysin ilman selvää syytä. Kyllähän sitä on itsekin joskus 16-vuotiaana tyttönä harrastanut verbaalista catfightia, mutta nykyään sitä jupisee ja napisee vain läheisimmille tyttökavereille ja pyrkii antamaan itsestään aikuismaisen julkikuvan. Miksi ihmeessä vetoan jotenkin omituisesti naisiin, että saan heiltä tekstiviestejä ja/tai kommentteja mutta miehiltä niitä ei ikinä heru? Olenko alitajuisesti lesbo tai miestennielijä? Huokailevatko miehet unissaan minun nimeäni vai onko näillä naisilla täysin väärä kuva minusta?

1) Nainen tulee väliin

Jos joku nyxäni exä tai joku muu huuhkaja yrittää ängetä suhteemme väliin saattaisin itsekin sanoa, että menepäs nyt siitä. Kuitenkin koviten murisisin poikaystävälleni jos hän rohkaisisi tätä naista. Onhan minulta mies tai ihastus viety suoraan nenän edestä, mutten ole koskaan käynyt naisen kimppuun kuitenkaan: jos jokin innostuu varatuista niin hän ei ole verbaalista ilotulitustani ansaitse JA kukaan mies ei ole ollut sen arvoinen, että alkaisin hänestä taistella.

Mutta minä en itse ainakaan tietoisesti ole kenenkään suhteeseen mennyt väliin. Olen kyllä suurimpaan osaan entisistä poikaystävistäni ja jutuistani yhteydessä, mutta ei minulla ole heihin minkäänlaista intressiä. Heidät on koettu ja uudelleen koettu: ei ne sen paremmaksi ole muuttuneet. En kuitenkaan näe syytä pyyhkiä mukavia ihmisiä pois elämästäni täysin ja mielestäni kuulumisten kysyminen ei ole sama asia kuin yrittäisin riistää tuon itselleni sopimattoman miehen takaisin elämääni. Minä en heitä halua ja he EIVÄT myöskään halua minua. Ja jos vaikka haluaisivat niin se EI ole minun vikani. Daa'a.

2) nainen on upea

Myönnän olleeni joskus hillittömän mustasukkainen ihastukseni hoikasta, uhkeasta ja kauniista kaveritytöstä. Tämä kaverityttö oli vielä hauska ja mukava ja sinkku. Uhka! UHKA! Pakko vihata, pakko suunnata häneen niin paljon negatiivista energiaa, että hän muuttuisi rumaksi, ilkeäksi ja läskiksi. Ikävä kyllä nuissa negatiivisen energian lähettelemisissä rumaksi ja ilkeäksi muuttuu se lähettelijä, ei vastaanottaja. Näissä tilanteissa itse pyrin siihen, että jupisen ystävättärilleni ja pyrin olemaan mukava myös tälle uhalle. Näin osoitan miehelle olevani loistava näyttelijä ja että teen kaikkeni käyttäytyäkseni fiksusti yhteistä tulevaisuuttamme silmällä pitäen.

Mutta kun minä en ole upea. En ole erityisemmän kaunis, en hoikka, enkä isorintainen. Itseasiassa perjantain paras hetki oli se, kun huomasin koon 80AA olevan nykyään väärä minulle, uusi kuppikokoni on 75A. BILEET! En myöskään ole hirvittävän mukava. Olen biatch ja sosiaalisesti rajoittunut ihmehiippari. Joo, ehkä osaan olla hauska ja kertoa myös miehiä viehättäviä vitsejä mutta...

Hmm.. Itseasiassa Sinkkuelämää -sarjassa Kiho sanoo jotenkin, että "Kauniita naisia on ilo katsella, mutta loppujen lopuksi sitä haluaa olla niiden kanssa, jotka saavat sinut nauramaan". Ja minä kyllä saan miehet nauramaan. Säälistä. Hämillisinä. Joka tapauksessa: en ole niitä naisia, joiden vuoksi miehet itkevät itsensä uneen ja joita ei voi vain unohtaa. Miehet palaavat luokseni puhtaasti siksi, että minä uskon käytetyn materiaalin uusiokäyttöön. Korjaan: Uskoin. Vahvasti imperfektissä.

3 ) nainen on huonoa seuraa.

Ok. En minäkään haluaisi, että poikaystäväni olisi tekemisissä narkkariexäänsä tai vainoharhaiseen stalkkeriinsa. Toisaalta jos mies haluaa olla tekemisissä huonoon seuraan ja sekopäisiin naisiin niin onko hän hyvää seuraa minulle? Tuskin. Jos mies tykkää sekopäistä, niin parempi etsiä uusi mies.

Olenko minä huonoa seuraa? En käytä alkoholia, en tupakoi, en suosi huumeita, ajan nopeusrajoitusten mukaan ja olen kiltin tytön prototyyppi. Siinä mielessä en ole huonoa seuraa.
Mutta olenko sekopää? Hmm... Hmm... Joissain tilanteissa, mutta myönnän sen aina itselleni ja pyrin parantamaan tapojani. Teininä olin kyllä hetkittäin todellinen sekopää mitä tule suhteiden päättämiseen jne. mutta nykyään olen aika relee ja järjellä ajatteleva ihminen. Kun pääsin eroon post-X-traumastani niin olen jopa liiankin stabiili ja realistinen tunteideni kanssa. Limbinen järjestelmäni on tehovalvonnassa vaikka joskus olisi hyvä laittaa aivot narikkaan ja seurata sydäntä.

Miksi vihaat ja/tai inhoat jotakuta, jonka exäsi/nyxäsi/ihastuksesi tuntee?