Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli.

Ja pääsin kummiksi!

Kummiksi! Minä, joka ei tiedä mikä on vaippa tai mitä itkevälle vauvalle pitää tehdä. Minä, jonka äidinvaisto kohdistuu vain hyvin karvaisiin nisäkkäisiin. Minä, joka yllättäen alkoi itkeä kun näki kuvan tästä vauva-prinsessa-mussukasta.

Olenkohan raskaana? Näistä emotionaalisista kohtauksista päätellen kyllä. Jeesuksen toinen tuleminen on lähellä.

Mutta sitten tajusin mahdollisuuteni!

1) Tämä tyttövauva ei tule ikinä tuhlaamaan aikaansa vääriin miehiin. Opetan hänelle jo pienestä pitäen, että hevonen ei potki rakkaudesta, hevonen potkii vain jos se haluaa eroon jostakusta = ei ole kiinnostunut.

2) Tämä tyttövauva oppii, että miesten vuoksi uhrautuminen on yhtä tyhmää kuin haarukan laittaminen mikroaaltouuniin.

3) Tämä tyttövauva oppii, että Andreas Thorkildsen on se mittapuu, jonka mukaan miehiä valitaan. Luikut lierot ja kanankoipi-äijät = EI!

4) Tämä tyttövauva oppii, että jos yläasteella tytöt häntä kiusaavat niin ne ovat vain katkeria kanoja, jotka pönkittävät omaa heikkoa itsetuntoaan haukkumalla muita. Ylipäätänsä naiset haukkuvat ja kiusaavat lähinnä kateuksissaan tai kun haluavat purkaa pahaa oloaan muihin.

5) Tämä tyttövauva oppii, että todellista rakkautta on olemassa ja sen vuoksi aikaansa ei pidä tuhlata vääriin miehiin. Mieluummin ikuisesti sinkkuna kuin kärvistelemässä suhteessa! Mr. Darcy on tuolla jossain!