Naiset.

Älkää ikinä viettäkö netitöntä viikkoa.

Se tekee teistä kotiäitejä.

Minä. Keittiön poropeukalo, eineksien mestarihaltija ja siivoamista kammoava "joulukoristeet laitetaan tapaninpäivänä"-asenteenomaava uusavuton naikkonen koristelin eilen kämppäni puolittain jouluiseksi JA leivoin. LEIVOIN!

Todistusaineistoa:
 

Pöytäkuusi. Takana oleva vitamiinipurkki horjuttaa abstraktisti kuvan tasapainoa. Kuusi ja koristeet Clas Olson, kynttiläkuppi-mikä-ihme-se-sana-olikaan Anttilasta. Opiskelijan täytyy mennä sieltä, missä aita on matalin!

Mikä on parempaa kuin vaaleanpunainen mihihilepallo?

No vaaleanpunainen JÄTTIpallo tietenkin! Tiimarista vain kahdella eurolla.

Jättipallot ovat aseteltu hyvin tyylikkäästi roikkumaan verhoistani.

Ja kuten huomaatte; olen ihan uskomaton joulukoristelija. Edes lapsi ei olisi osannut köyttää tuota nauhaa minua paremmin. *huokaus* Taidan palkata 3-vuotiaan serkkuni koristelemaan kämppäni loppuun.

Ja tekemään alustavan joulusiivouksen loppuun. Matot on kuitenkin jo pihalla. Rispektiä? Voisi hakea ne matot tuolta pihalta, ovat olleet siellä kohta vuorokauden ja lunta on satanut. Loisteliasta. Kuka haluaa naimisiin kanssani?

No. Ehkä leipomisten kanssa kävi hieman paremmin?


Mmmm... Suolapähkinäpipareita. Herrrkullisia ja siinä mielessä onnistuneita, ettei voi syödä montaa kerralla. Jännä tuo suolaisen ja makean maun yhdistelmä.

Ja nyt kunnon kotiäidillä on keksejä lasipurkissa. Aikuinen fiilis.

Kookosmantelijoulutorttujen valmistumista odotin kieli pitkällä. Täyte ainakin raakana maistui ihan järisyttävän namille, että paistettuna se maistuu varmasti vielä paremmalle.

Tai no... Karsinogeenejä? Anyone?