Olet tuhansia kertoja jo vakuuttunut siitä, että olet päässyt täysin yli entisestäsi, antanut hänelle anteeksi ja unohtanut hänen ulkonäkönsä.

Sitten törmäät exääsi sattumalta tai hän ottaa sinuun yhteyttä.

Saat sydänkohtauksen ja pääsi sekä sisuskalusi ovat täynnä perhosia seuraavat pari päivää.

Tuttua? Todellakin. Ainakin minulle ja monelle tutulleni.

Jokin niissä exissä on kun ne pistää mahat ja päät ja peniksenkin niin tuhannen mutkalle, että sitä kävelee sokeana säkenöivän entisensä perään ja suoraan ehkä vähemmän säkenöivän onnensa ohi.

Ja se on aina niin mahdottoman mukavaa saada sellainen ikkipikkiriikkinen puukko suoraan aorttaan kun kuulee, että ihastus hyppäisi vaikka sillalta jos saisi exänsä takaisin.

Tosin se on kyllä moran sivallus tai 1800-luvun tykin pamautus suoraan rintakehään kun on juuri ehtinyt luulla, että ehkä se ihastus sittenkin vastaa tunteisiini.

EI VASTAA.

Seuraava.

 
 

Ja minä kun olin välillä niin mahdottoman onnellinen.

Minä olen idiootti.

Ai niin! Kaveri lähti synnyttämään. En ala jos sieltä putkahtaa maailmaan uusi mies. Uusi sukupolvi nousee! Vapiskaa - generation 0 is here!