Tänään oli hyvä päivä. Itse asiassa tänään oli niitä "virnistelen typerästi"-päiviä.

Kaikki alkoi kun heräsin yhdeksän tuntien yöunien jälkeen kuudelta herätyskellon soittoon. Rakas kissani ei herättänyt minua kertaakaan yön aikana. Hymyillen söin aamupuuroni.

Virnistellen nousin vaa'alle katsomaan pilaako se päivääni. Ei pilannut. 63,2 fucking kilos yeah mothafucka I love wednesdays jeah beibi jeah!

Meikkasin hyvin vähän, mutta näytin jopa omasta mielestäni nätiltä. Hymyillen lähdin kävelemään kouluun.

Koulumatkan (3km kävely) ajan ipodini soitti vain ihania biisejä, jotka saivat hyvälle tuulelle, esimerkiksi Antti Tuiskun Sekaisin. Kyllä, olen hieman jäljessä. Ja totta hemmetissä Antti Tuiskua saa pitää ipodissaan.

Espanjan tunnilla minulla oli mukava pari ja saimme tehtävät tehdyksi nopeasti. Hymyilin typerästi kun söin kinkkusämpylääni ja kurkku juuttui hampaitteni väliin. Nauroin itselleni ja kahvilassa minua katsottiin oudosti. En välittänyt.

Kävelin kämpille ja ostin Lidlin alennuksesta pakastimen täyteen ruokaa. Lidlistä sai myös ilmaisia maapähkinäpusseja. Rakastan maapähkinöitä. Rakastan Saksaa.

Iltaluento loppui kahta tuntia aikaisemmin mitä piti. Voi luoja. Tikahdun onnentunteeseen.

Prismassa huomasin hymyileväni greipeille. "Ihanan kiinteä greippi *leveä hymy*". Sain ehkä outoja katseita.

Mesetin ja hymyilin kahta kauheammin ja jopa nauroin ääneen kerran minuutissa, joka on yllättävän harvinaista yksin.

Siivosin äsken kissanhiekkalaatikon ja hymyilin. Sitten tajusin siivoavani kissanhiekkalaatikkoa hymyillen ja aloin nauraa. Huomasin nauravani samalla kun siivosin kissanhiekkalaatikkoa ja jouduin lopettamaan siivoamisen hetkeksi, koska hytkyin liikaa.

Nyt olen niin iloinen, että voisin itkeä!

Ja syy on:

EN TIEDÄ!

Minä olen vain jumalaisen hyvällä tuulella, enkä edes tiedä miksi.