Näin aluksi kaikille niille kauhusta kankeille miehille, jotka pelkäävät lukevansa täällä jotain itsestään:
Jos tässä blogissa on mielestänne sellaista materiaalia teistä, joka on erityisen loukkaavaa ja henkilökohtaista/valheellista niin lähetä ihmeessä mailia (fenii@suomi24.fi) ja kerro ne kohdat niin minä poistan/muokkaan ne. Ei mitään ongelmaa! Olen jo parin miehen kohdalla tehnyt siistimistä, niin voin tehdä muidenkin. Turha se on alkaa baarissa piipittämään, sillä mistä minä tiedän, että Teidän entisten lähisukulaiset bongaavat blogini bittiavaruudesta ja tunnistavat minut? :D Lisäksi ei ole minun vikani, jos teidän tuttenne levittävät tietoa tästä blogista ja siitä, että Teistä on täällä mainintaa? Daa'a.

 

Mutta itse perjantaihin!

Olipas siinä taas ilta. Populaa oli paljon ja piti vaihtaa kesken illan baaria, että mahtui rauhassa hengittämään. Yllättäen tämä Sudenpentu ilmestyi toiseen baariin ja oli kyllä niin yli-välinpitämätön ettei ikinä. Tai siis kuinka moni mies oikeasti kävelee läpi baarin pää visusti pois päin tanssilattialta ja ei vilkaise sinne, ei edes vahigossa? Hyvin neutraalia käytöstä. Tästä infosta siis kiitän ystävääni Satua, sillä minähän en tasan minnekään baaritiskille vilkuile tanssiessani ja se on ihan normaalia. *kröhöm*
Kerran minun ja hänen katseemme kohtasivat, jonka jälkeen hän järkyttyneenä käänsi katseensa baaripöydän himmeään kuviointiin.

Ja sitten hän katosi kun olin vessassa.

Hmphm. Olen hieman loukkaantunut! Onneksi aikuismaisesti kirjoitin hänelle Facebook-viestin, jossa kerroin hänelle kaiken minkä halusinkin hänelle vielä kertoa (ja ei edes tullut mahdottoman pitkää viestiä) ja nakkasin hänelle airot. Soudelkoot niillä vastarannalle tai tulkoon luokseni. Hänen päätös, sillä minähän en enää viikkotolkulla miesten perään inise. Paitsi blogissani.

Onneksi kuitenkin mukava ja hauska entinen tuttavani Herra Hiiri ilmestyi Sudenpennun lähdön aikoihin baariin. Kas siinä vasta hyvä tanssija! Satu ja Hiiren kaveri yrittivät nähtävästi parittaa meitä, sillä he katosivat kesken tanssin ja jäimme Hiiren kanssa kahdestaan vetämään Hurriganesia ja Bruce Springsteeniä. Suoranainen tanssikisa. Kumpikaan ei voittanut, mutta päkiäni hävisivät. Onnekkaat miehet, joiden ei tarvitse tanssia 7 cm koroilla.


Hitaatkin tanssin hänen kanssaan! Oli kyllä mukavaa. Hieman lohdutti huomata se, että joskus Hiiri ei juoksekaan kissaa karkuun vaikka sudet juokseekin. Edes joku katsoi minua kuin olin tanssimassa. En ehkä olekaan ihan kamalan ruma ja hirveä bloggaaja-akka?

 

1244871809_img-d41d8cd98f00b204e9800998e