Ajattelin pitää hieman ”päiväkirjaa” täällä metsässä niin tiedätte missä mennään.


Maanantai:

Tartuin härkää sarvista ja kysyin Sudenpennulta millä mielin hän jäi maanantaina. Vastasi, ettei oikein tiedä kun meillä on niin pitkä välimatka ja että parempi ehkä lopettaa koko juttu.
Jaahas. JAAHAS.
Loppuilta kului viestiahdistelulla ja huomasin, että Sudenpentu puhui jatkuvasti itseään pussiin. Jotain on siis tapahtunut. Epäilen, että hän on joko löytänyt blogini tai kuullut minusta jotain mitä ei olisi halunnut tietää.
Miksi, oi miksi en vaan ollut rehellinen heti alussa?

Ärsyttää kun kerrankin oli tarjolla mukava, kiva, hyvännäköinen (miinus lippis) ja kiinnostunut mies, joka halusi pitkäaikaisen suhteen ja sitten minä pilaan kaiken puolustelemalla poroja ja ärhentelemällä.

Toisaalta... Haluanko miestä, joka säikähtää noin vähästä?

Tiistai:

Paras keino saada sitoutumiskammoinen ihastumaan sinuun on sanoa hänelle, ettei enää ole kiinnostunut. Puppy sanoi fiksusti, että ehkä ihastuin Sudenpentuun nyt kun hän ei enää ole kiinnostunut. Pelottavaa kun saa huomata, että miehet ovat hetkittäin pelottavan älykkäitä. Puppy on sydämeltään Dr. Phil ja minä en myönnä ongelmiani.
Tällä hetkellä ainakin olen pahasti ihastunut Sudenpentuun ja riudun ikävästä ja itken itseni uneen ja kaipaan häntä. Miksi hän hylkäsi minut? Miksi hänen mielensä muuttui? Miksi välimatka on yhtäkkiä ongelma?

On se kumma jos aikuinen mies ei kestä puolentoista tunnin ajomatkan välimatkaa!

Ainakaan minun ei tarvitse kestää lippalakkia.

Kaikesta löytyy aina jotain positiivista!


Keskiviikko:

Kysyin Sudenpennulta suoraan onko hän lukenut blogiani. Ei kuulemma ole. Toivottavasti hän ei tänne löydäkään. Liian moni mies tietää jo tästä ja joudun sensuroimaan itseäni. Tiedätte keistä on kyse kun huomaatte minun kirjoittelevan kohteliaasti ja ystävällismielisesti eräistä miesyksilöistä. Onneksi yhtä voin vielä piikitellä kun hänellä on niin vahva itsetunto ja hyvä huumorintaju. Tai sitten hän ei vaan ymmärrä sarkastista piikittelyä.

Ihana yllätys oli metsässä kyllä.
Olen selvinnyt ääntäkään päästämättä kolmen kyyn ja yhden karhu...koiran yllätyshyökkäyksestä, mutta tänään päästin veret seisauttavan kirkaisun sammakon vuoksi.

Ooh, I'm such a pussy.


Tein lettuja lohdutukseksi. Mmm... Onko kukaan muu vetänyt kuutta lettua putkeen?


Torstai:

Ah. Aamulla saimme kuulla, että tänään menemme viimeiselle istutusalueelle. Me istuttajat hihkuimme innosta kun etsimme tietä alueelle kilometrin mittaisen jängän läpi. Intomme sammui siinä silmänräpäyksessä kun eteemme avautui 13 hehtaaria pirunpeltoa.
Eli olen vielä ensi viikon netin ulottumattomissa. ParQ!


Tekee mieli kysyä Sudenpennulta miten hänen hiivapitkonsa jakselee, mutta EN KYSY. Pakko pysyä tiukkana ja annan hänelle vapaapäivän minusta. Huomenna mesessä kysäisen. Ehkä.

Puppy lohdutti minua ihanalla runolla:

”Fenii se raskasta työtä tekee,
ei nyt Fenii ehdi heseen,
kohta Feniillä paljon rahaa on
niin on syksy huoleton.

Mitä sitten jos Sudenpennulla ei nappaa
kun Puppy syksyllä laittaa sua takkaa?

Kyllä sä kunnon miehen löydät,
Oot sentään kaunis, etkä verbaalisesti köyhä.
Hymy suun pielille vaan
ja kesästä nauttimaan”


Aaws. Puppy on ehdottomasti suosikkini kaikista koiraeläimistäni <3.

Löysin muuten ihastuttavan kiinalaisen sananlaskun. Tämä on kyllä ehdottomasti lempiviisauteni tästä eteenpäin:
”Nopein tapa päästä takaisin jaloilleen on käydä polvilleen”


Perjantai:

Sudenpentu on siis NIIIN historiaa. Nakkasin häntä pallolla, pitäkööt hyvänään ja juoskoon perään jos kiinnostaa, mutta minähän en jumalauta koiria aja takaa, sillä minä olen kissa! Minä jahtaan hiiriä ;)